tiistai 27. elokuuta 2013

Ääh... Väsyä ja Önnimönnisadetta

Nyt alkaa väsy painaa päälle neljännen ja viimeisen viikon opiskeluputken jälkeen. Vielä huominen pitäisi jaksaa istua luennoilla, mutta sitten tulee onneksi 2,5 viikon opiskelutauko. Ou jee! Niin tai onhan siinä tentti vielä välissä.
Tällä viikolla treenit on huomattavasti vähemmässä roolissa, lähdetään viikonlopuksi häihin pohjoiseen. Huomenna aamulla menen varmaan bodybalanceen, torstaina salille ja perjantaiaamuna attackiin. Muuten viikonlopusta jää kaikki treenit pois. Maanantaina ajattelin tehdä vielä pitkän juoksulenkin ja muuten sitten kevyempää viikkoa ennen lauantain Vaasa Maratonia. Toki kuitenkin pyöräilen joka päivä.
Mistä alkaa mun tilitys. Tiedättekö te siis ne kamalat pienet önnimönnit, jotka liikkuu metsäpoluilla suurissa parvissa just pään korkeudella? Ja kun pyöräilee ne on joka puolella naamaa?? Siis voi elämä. Mä  jouduin ihan kauheeseen önnimönnisateeseen kun pyöräilin kotiin. Niitä oli ihan joka paikassa. Yksi lensi suoraan kurkkuun ja sitä kakoin (vai kaoin? siis miten taipuu verbi kakoa??) sitten loppumatkan, mutta se vaan olla ja pysyi kurkussa.
Siis kattokaa nyt, mun tuossa kaulan alapuolella  on tuo musta piste, se önnimönni tunkeutui kahden (2) takin läpi mun rinnuksille! Siis nuo menee melkein luihin  ja ytimiin!
Sormi on kuvassa ihan tarkoituksella. Joo'o!

Yritin näyttää önnimönnille vihaista naamaa, mutta eihän  se mitään tajua. Se on aivoton,
ja kuollut mun rinnuksille, ja toinen kurkkuun. Paitsi se ehkä saattoi elää vielä. Nice.

Siinä se on, tunkeutuja-önnimönni.


Onneksi ihana smoothie pelastaa aina. Ainakaan ei önnimönni tunnu enää kurkussa. Tänään laitoin smoothieen pari banaania, rahkaa, mustikoita, vähän mustaherukoita, appelsiinimehua ja itse tehtyä mustaherukkakiisseliä. Oli niin hyvää, että ehdin juoda lasin tyhjäksi ennen kuin ajattelin mun blogia. Oho!

Tiedättehän tekin ne ällöttävät parviönnimönnit? Mitä ne oikein on? Kai niissäkin pätee se vähän sama jutska, kuin Greyn anatomiassa kuolevat saa ennen kuolemaansa jonkun voimakohtauksen, niin elikkäs, että nuokin lisääntyy roimasti ja sitten pian kuolevat pois? Mä en kestä niitä enää, kun koko  ajan ne tunkee joka paikkaan.

Kiitos. Avautuminen suoritettu!


Önnimönnien pikaista loppua odotellessa,

- Tiina -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti