Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tavoitteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tavoitteet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ajatuksia muutoksesta - tyytymättömyydestä muutosten kautta kohti unelmia

Muutokset ovat osa elämää. Osa muutoksista voi tapahtua niin, että niihin ei voi itse vaikuttaa, mutta suurin osa muutoksia tapahtuu päätöksiä tekemällä. Mikä motivoi päätökseen? Toive paremmasta, unelmista, onnellisuudesta, tyytyväisyydestä nousee siitä ajatuksesta, että juuri nyt elämässä kaikki asiat eivät ole toivotulla tolalla. Tahto saada jotain muuta kuin mitä on juuri nyt ajaa meitä jokaista elämässä eteenpäin kohti uutta, joskus vaikealtakin tuntuvia päätöksiä kohti.

Joskus vuosia sitten kuvittelin olevani negatiivinen ihminen, kun en voinut sanoa olevani tyytyväinen elämääni. Silloin opiskelut oli vielä loppusuoralla, tuleva uran suunta oli epävarma, elin yksin, halusin elämältä enemmän. Myöhemmin olen tajunnut juuri sen tyytymättömyyteni vieneen minua elämässäni eteenpäin, siihen pisteeseen missä nyt olen - en vieläkään täysin tyytyväisenä nykyiseen elämääni mutta hyvää matkaa kohti sitä tavoittelemaani onnea. Se mitä elämältä haluaa, muuttuu ajan saatossa. Viisi vuotta sitten halusin eri asioita kuin nyt, mutta elämänikin on nyt hyvin erilaisessa pisteessä kuin silloin. Kun saavuttaa jotain haluamaansa, haluaa lisää jotain muuta. Oikeastaan nykyisin kutsuisin tuota tyytymättömyyttä unelmoinniksi, unelmaksi jostain muusta kuin mitä on nyt. Minulla on paljon unelmia, asioita joita haluan elämältäni, asioita joita haluan tehdä, asioita joita haluan elämääni, asioita joita haluan olla.

Olen aina tykännyt muutoksista, niitä elämässäni on riittänyt paljon. Elämäni on nyt asettunut monelta osin uomiinsa. Olen asettunut asumaan Vaasaan, saanut vakituisen työpaikan jossa näillä näkymin voisin viihtyä eläkeikään, löytänyt miehen, jonka rinnalla haluan kulkea. Silti moni asia on vielä elämässä vaiheessa. Ja vaikka ne loputkin unelmani täyttyisi, silti unelmani eivät koskaan kuole :) Vähintään matkoista voi haaveilla aina!



Muutokset voivat tuntua joskus todella vaikeilta. Nykyinen elämä on tuttua ja turvallista, vaikka siihen ei olisikaan tyytyväinen, silti muutos kohti tuntematonta pelottaa. Joskus tuntuu helpommalta pysyä vanhassa, koska vaikka se ei ole hyvää, silti joka päivä tietää mitä elämä tuo aamulla tullessaan. Ei tarvitse ponnistella kohti muutosta. Aina ei voimat riitä. Joskus päätös vaatii paljon enemmän kuin mitä ajattelee jaksavansa kantaa. Joskus keskellä vaikeaa päätöstä eteeni tuli tämä Tommy Tabermannin runo, joka puhutteli minua silloin ja edelleen  puhuttelee paljon.


Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jos et nyt saa kasaan rohkeutta (ja voimia) tehdä muutosta, onko sinulla rohkeutta (ja voimia) jäädä nykyiseen elämääsi? Jos et käytä sitä rohkeutta tänään, kuinka uskallat jättää sen rohkeuden käyttämättä? Mikä on muutoksen vastakohta? Oletko valmis siihen, että jätät saavuttamatta sen muutoksen?

Olen  miettinyt muutoksia ja elämää niin omasta kuin muidenkin näkövinkkelistä tämän viikon aikana. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa minkä muutoksen sinun pitäisi tehdä. Sinun täytyy tehdä päätös itse. Järjellä on usein vaikea tehdä isoja päätöksiä, vain tunne ratkaisee mitä sinun pitää elämässäsi tehdä. Voit haluta perustella päätöstä itsellesi järjellä, tai järkisyyt voivat estää sinua tekemästä ratkaisua muutoksen puolesta. Ratkaisu kuitenkin löytyy yleensä sydämestäsi, ei järkeä käyttämällä.

Joskus muutosta voi ajatella muiden ihmisten kautta, mutta kukaan muu kuin sinä itse ei elä sinun elämääsi. Kukaan muu ei ole oikeutettu sanomaan teetkö oikean tai väärän päätöksen, vaikka neuvot ja rohkaisut puoleen ja toiseen varmasti ovat kullan arvoisia. Päätöksestä vastaat sinä itse ja vain sinulle itsellesi. Kukaan muu ei elä elämääsi, itse tiedät parhaiten mitä asioita pidät elämässä tärkeinä.

Elämä on täynnä niin vaikeita kuin mukaviakin muutoksia. Muutot, erot, työpaikan vaihdot, avioliitot, lapset, elämäntapojen muutokset, sairaudet. Kun katsoo elämää taakse päin, huomaa, että lopulta myös vaikeista muutoksista voi nousta hyviä asioita. Elämän vaikeat asiat saa taas haluamaan jotain muuta, jotain parempaa. Vaikeiden muutosten tapahduttua voi osa ajasta mennä sumussa, mutta kun sieltä nousee, näkee paremman tulevaisuuden, mahdollisuudet kohti uusia unelmia.

Tavoitteiden asettamisessa esimerkiksi laihduttamisen kannalta on tärkeää tehdä konkreettisia päätöksiä siitä mitä haluaa saavuttaa sen sijasta että miettii mitä ei halua. Eli tehdä päätös ja tavoite, että haluan laihduttaa 10 kiloa mutta ei niin epämääräisesti, että en halua olla näin lihava. Tätä voisi soveltaa myös muihin elämän muutoksiin. Keskity positiiviseen muutokseen, siihen konkreettiseen asiaan, minkä haluat elämässäsi olevan toisin. Ajatus yksistään ei tuo muutosta eteesi automaattisesti, mutta ajatus saa sinut toimimaan kohti tavoitettasi. Mieti mitä asioita sinun pitää tehdä saavuttaaksesi se asia, ihan konkreettisia toimenpiteitä. Unelma, tavoite, päätös, muutos alkaa saamaan tuulta purjeisiin.



Dream, believe, act, achive - tämä on mun uusin slogan :)

Mitä muutoksia sinä kaipaat elämääsi? Mikä on sinun unelmasi? Voisitko tehdä nyt heti jonkun päätöksen joka vie sinut lähemmäs sitä muutosta, tavoitetta, unelmaa?

Rohkeasti vaan kohti uusia tuulia!

Rakkaudella,
- Tiina -

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Suunta hukassa

Mulla on joku yleiskriisi monen asian kanssa. En edes halua ajatella kaikkea vaan tekis vaan mieli heittää aivot narikkaan ja puuhailla kaikkea mukavaa, esimerkiksi nauttia lahjaksi saamani PlayStationin iloista: NetFlixistä ja siitä että pääsen taas pitkästä aikaa pelaamaan mun suosikkipeliäni DanceStarPartya! :D Sen kanssa saa pitää yksin hauskaa niin että hengästyy ja hiki lentää. Sillä viihdytinkin itseäni aamulla.

Yksi kriiseistäni liittyy blogiin. Perustin viime heinäkuussa tämän blogin treeniblogiksi. Silloin kaipasin itselleni motivaation lähdettä ja sitä, että saisi jakaa intoni liikkumiseen mahdollisten lukijoiden kanssa. Blogi on ollut minulle siitä lähtien mahtava harrastus ja pidän siitä toki edelleen. Mulla on vaan blogin puolesta kriisi siitä, että mä en tällä hetkellä koe samanlaista intoa liikkumiseen kuin viime vuoden aikana. Olen toki treenaillut koko tämänkin vuoden, mutta joku into siitä puuttuu? En tiedä. Mielelläni käyn salilla ja tosi kivaa oli aloitella juoksuakin taas. Eilenkin juoksin yli 7 km lenkin, mutta joku ihme kipinä silti puuttuu. Tai ehkä mä en vaan jaksa kaikkea siitä näkökulmasta, että mitä tästä kirjoitan blogiin. Ehkä siksikään en ole treeneistä paljon viime aikoina kirjoitellut. Teenkö asioita blogin takia vai itseni takia, siinä hyvä kysymys itselleni selvitettäväksi.

Blogini onkin ollut lähinnä ruokablogi koko vuoden. Haittaako se teitä lukiojita? Millaisia juttuja haluaisitte lukea liikkumiseen liittyen? Mun omista treeneistäni vai kaipaatteko enemmän vinkkejä omaan liikkumiseen? Aloittelijan 5 km juoksuohjelmaa multa on pyydetty ja se tulee heti kun mulla on aikaa hankkia siihen vähän lähdemateriaalia, eli ensi viikonlopun jälkeen.

Kävin keinumassakin eilen odotellessani seuralaistani.
Se kuulosti kivalta ajatukselta mutta heti alkoi huippaamaan
, :D
Ei ollut sekään kivaa.

Jotenkin itsellä tuntuu olevan suunta hukassa myös oman liikkumiseni suhteen. Nyt olen tehnyt kolmatta viikkoa 2 -jakoista ohjelmaa 15 toiston sarjoilla, tavoitteena parantaa lihaskestävyyttä. Treenit sujuu ihan hyvin, juuri tulin tekemästä jalka-selkätreenin. Jotenkin kuitenkin kaipaan taas jotain oikeaa ohjelmaa mihin ryhtyä. FitFarmin Liten aikana olin niin into piukeana salitreenaamisen suhteen ja tuloksia tuli 10 viikon ohjelman aikana. Se aika opetti mulle kärsivällisyyttää treenaamisen suhteen, mutta nyt se vanha tuttu kärsimättömyys taas puskee pintaan.

Taustan tekstistä huolimatta en ollut
CrossFitissä vaan normi salilla.
Palkkari ja banaani on niin <3

Nyt mä olen into piukeana lähinnä syömisestä ja raakakakuista :D Ne on kyllä tosi terveellisiä, mutta kalori on silti kalori ja kertyy ne terveellisetkin ylimääräiset kalorit tuohon vyötärölle. Joten päätin pitää hetken taukoa niistäkin herkuista. Joku punainen lanka mulla puuttuu tästä hommasta. Ihan kuin leijuisin jossain välitilassa. Tästä syystä olen ajatellut, että vetäisin nyt keväällä vielä FitFarmin BikiniChallenge -ohjelman. Jos saisin jotain riemua elämääni siitä, että tekisin itselleni jotain suunnitelmallista ja tavoitteellista ja samalla saisin kroppaani timmimpään kuntoon. Joku muu sanelis miten mä treenaan ja miten mun pitää syödä. Saisin vastuun itsestäni jollekin muulle taholle, ei tarttis itse päättää tai ajatella, tehdä vaan, ajattelematta yhtään mitään. Sen jälkeen oliskin jo kesä ja riemua riittäis senkin johdosta.

Voisko sitä joskus vain treenailla treenien ilosta ja syödä vain syömisen ilosta?

Syömisen ilosta söin perjantaina pizzan, joka heti jämähti vyötärölle.
Tai sitten sinne oli jäänyt jo ne raakakakut ja muut raakaherkut.

Mun näköjään pitää aina tehdä joku numero näistä jutuista ja heti jos tarkka tavoite puuttuu niin ei osaa olla vaan. Tämän hetkinen tunne saattaa liittyä koko kevään ajan vallitsevaan kiireeseen. Vaikka se jatkuu töissä edelleen, osittain on jo alkanut näkyä valoa tunnelin päässä. Nyt vaan huvittais jo antaa kaiken olla ja olla vaan, tekemättä yhtään mitään järkevää.

Ensi viikonloppuna on kuntosalivalmentajan koulutuksen näyttökoe ja sekin stressaa ja jännittää. Mä stressaan ja jännitän aina vähän kaikkea. Liikkeitä pitää osata 26 tekniikat oikein ja niistä arvotaan yksi jokaiselle ohjattavaksi. Liikkeet sinänsä on ihan "helppoja", itse ne osaan tehdä (osaanko oikealla tekniikalla, siitä en ole niin varma?). Mutta niistä jokaisesta liikkeestä pitää lisäksi osata sanoa mihin lihakseen ne vaikuttaa ja mistä kukin lihas lähtee ja mihin se kiinnittyy. Mulla ei ole niin syvää osaamista tuosta ihmisen fysiikasta, että siitä osuudesta selviäisin kunnialla... Pitäis päntätä niitäkin, mutta... Mua ei huvita nyt mikään mitä on pakko.

WSC:n CrossFit-salin seinältä bongattua...
Pitäis ehkä käydä taas CrossFitissä niin
treeni herättäis suurempia tunteita.


Kai mä jännitän myös sitä, että meillä saattaa suunta muuttua kotimatkassakin. Oon aina muuttanut innoissani uusiin koteihin, joita mulla on ehtinyt pikaisella laskulla olla 16 tämän elämäni aikana. Vaikka nytkin muuttaisin innoissani uuteen, niin nykyisestä luopuminen aiheuttaa haikeutta. Ja se ajatus muuttamisesta ja pakkaamisen pakosta aiheuttaa tuskaa nyt, kun on fiilis, että haluaisin vain olla tekemättä yhtään mitään. No, voi olla, ettei se muutto toteudu, selvinnee ensi viikon aikana sekin mitä tapahtuu.

Nyt mä ryhdyn taas hommiin, mitä on pakko tehdä. Koitan selvitellä pääni sisällä blogiini liittyvän suunnan hukkumisen ja saada jostain langasta taas kiinni. Lukijoilta mielellään otetaan kommentteja vastaan mitä haluatte ja toivotte blogilta? Jatkanko vanhalla linjalla vai kaipaatteko jotain uutta? Enemmän treeni- vai ruokajuttuja vai sopivassa suhteessa molempia? Vai pitäiskö mun lopettaa koko treeniblogi ja aloittaa uus ruokablogi? :D Enemmän omakohtaisia löpinöitä vai oikeeta asiaa?

Ehkä tää fiilis on vain harmaan sään aiheuttamaa kevätdepistelyä. Ei aina voi olla kivaa. Ehkä se aurinko taas pian paistaa.

- Tiina -

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kuntosaliharjoittelun erilaisista tavoitteista

Kuntosalivalmentajan koulutuksessa tärkein oppini oli itsestään selvältä kuulostava asia: Eri tavoitteita varten pitää treenata eri tavalla. Hyvin loogista. Tiesin tämän toki entuudestaankin, että näin tietenkin on, mutta kokonaisuus selkiytyi päähäni koulutuksen aikana.

Kuntosaliharjoittelu ja lihaskuntoharjoittelu ylipäänstä on todella monipuolinen liikuntamuoto. Se saa aikaan toiminnallisia, rakenteellisia ja terveydellisiä muutoksia.

Kuva


1. Toiminnallisiin tavoitteisiin kuuluu suorituskyvyn parantaminen, voiman hankinta, lihaskestävyys, nopeusvoima, koordinaatio ja tasapaino

Kuva


2. Rakenteellisiin tavoitteisiin kuuluu mm. kehonmuokkaus, lihasmassan hankinta, kiinteytyminen ja painonhallinta

Kuva


3. Terveydellisiin tavoitteisiin kuuluu terveyskunnon parantaminen, niska-hartiaseudun kuntoutus, selän kuntouttava harjoittelu, stressin purku ja hallinta, aineenvaihdunnan edistäminen, lihastasapainon parantaminen ja ylläpito, monien sairauksien hoidossa. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä terveydellisenä vaikutuksena mainittakoon kuntosaliharjoittelun henkinen puoli: se parantaa itsetuntoa ja aikaansaa parempaa minäkuvaa.

Kuva


Tietyllä harjoittelutavalla kehittyy enemmän tietyssä tavoitteessaan, mutta lihaskuntoharjoittelu parantaa aina kaikkia näitä kolmea tavoitetasoja. Terveydelliset vaikutukset on nopeinta saavuttaa. Ei voi olla saavuttamatta terveydellisiä vaikutuksia millä tahansa lihaskuntoharjoittelulla, se edistää terveyttä aina.

On myös hyvä tiedostaa, että kuntosaliharjoittelu ei automaattisesti saa aikaan isoja muskeleita (niitä joita liian monet naiset pelkää saavansa salilla!). Isojen muskeleiden toivossa täytyy treetata todella tavoitteellisesti, progressiivisesti ja tietynlaisella harjoittelumetodilla. Isojen lihasten saavuttaminen vaatii myös tietynlaisen ravinnon. Ei niitä isoja lihaksia vahingossa tule! :D

Kiinteytyjälle lihaskuntoharjoittelu on paras keino muuttaa kehonkoostumusta. Kiinteytyminenhän on käytännössä rasvaprosentin pienentämistä - rasva muutetaan lihakseksi. Painon saa pelkällä aerobisellakin treenillä alas, mutta silloin on vaarana myös menettää lihaksensa - joka taas lopulta heikentää toimintakykyä.

Omat tavoitteeni

Itse olen kovasti pohtinut omia tavoitteitani, sillä olen uudistamassa omaa kuntosaliohjelmaani. Haluanko kehonmuokkausta, lisää lihasmassaa kiinteytymistä, rasvaprosentin alenemista, erottuvia lihaksia, piukemman pepun, litteämmän vatsan jne. Onko rakenteelliset muutokset tosiaan tärkeää kun on kuitenkin jo melko ok:ssa kunnossa? Ainahan sitä voisi paremmalta näyttää, mutta haluanko ensisijaisesti edistää näitä tavoitteita? Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen, että tärkeintä minulle on suorituskyvyn parantaminen, lihaskestävyys, ryhti, tasapaino, hyvinvointi, stressin purkaminen. Minulle, joka rakastan kehittyviä hauislihaksiani :D :D Lihaskestävyys on koko elämässä tärkeämmässä roolissa kuin litteä vatsa. Jos minulla on kestävä vartalo pystyn suoriutumaan elämässä monista asioista paremmin. Litteä vatsa näyttää hyvältä vain peilissä. Yritän siis unohtaa tärkeimpänä tavoitteena hyvännäköisten lihasten hankkimisen ja keskittää ajatukseni tärkeämpiin. Loppujen lopuksi se, kuinka jaksan suoriutua elämästä arjen keskellä on tärkeämpää kuin miltä näytän peilissä alasti. (Voi olla, että huomenna olen taas sitä mieltä, että litteä vatsa on ainut tie onneen ;) )



Tekstissä käytin lähteenä Riku Aallon ja Lasse Seppäsen kirjaa "Tuloksia kuntosaliharjoittelulla".

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aika kuluu joka tapauksessa

Kohta yhdeksän viikkoa on kulunut FitFarmin Lite InShape -nettivalmennuksessa. Yhdeksän viikkoa. Tuntuupa pitkältä ajalta pysyä itsekurissa herkuilta ja treenata salia neljä kertaa viikossa. Mun aiempi pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ei ikinä olisi päästänyt mua näin pitkälle näin "tiukan" ruokavalion ja säännöllisten treenien osalta. Jossain vaiheessa olisin antanut periksi ajatuksella, että "kun mulla on nyt kolme viikkoa mennyt tosi hyvin ja tuloksia alkaa näkyä, niin nyt voin vähän höllätä, herkutella "pari" päivää ja sitten taas jatkaa..." Jos jatkan. Yleensä en jatkanut. Itse pilasin oman edistymiseni vain omalla pitkäjänteisyyden puuttumisella. Siksi tämä kulunut yhdeksän viikkoa tuntuu ihan uskomattomalta, kuinka hyvin tämä aika on mennyt. Kun mietin taakse päin tätä aikaa, niin ymmärrän entistä paremmin tätä sanontaa:

Kuva: Pinterest

Aika kuluu joka tapauksessa.

Minä itse päätän kuinka aikani käytän. Olisin voinut käyttää viimeiset yhdeksän viikkoa siten kuin ennenkin. Se tarkoittaisi sitä, että mitään muutosta ei olisi kropassani tapahtunut. Edistystä ei tapahdu, ellen itse tee sitä edistystä. Onneksi päätin aloittaa muutoksen juuri silloin.

Säännöllisyys on kaiken a ja o. Sen olen nyt oppinut. Että syö ne oikeat ruokansa säännöllisin väliajoin. Tekee ne treenit viikosta toiseen. Tietenkin välillä voi ja pitääkin pitää lepoa jos siltä tuntuu, mutta ei kannata antaa lähteä lapasesta. Levätä kun on sen aika, mutta sitten vaan jatkaa taas. Tärkeintä on löytää itselle sopivin tapa tehdä sitä muutosta, lähteä niistä omista lähtökohdista. Muuttaa joko asia kerrallaan tai tehdä täydellisen muutoksen kertaheitolla.

Mä väitän, että ruokavalion kanssa minulla on ollut helppoa siksi, että olen jo tottunut kieltäytymään monesta gluteenittoman ruokavalioni takia. Kaikista eniten olen himoinnut tämän aikana ihania leivoksia ja pullia, niitä mitä en muutenkaan voisi syödä. Tänään tosin tilasin palaveriin gluteenittoman pullan itselleni, kun toisille tilasin joulutorttuja. Ajattelin, että jos minun tekee mieli pullaa, syön sen. Ei tehnyt mieli. Ajattelin, että se on kuitenkin sellainen kuiva pakkasesta sulatettu käntty joka murenee lautaselle. Myöhemmin työkaveri maistoi sitä ja sellaista se sitten lopulta olikin. Onneksi en sen pullan takia sortunut! :)

Kuitenkin haluan sanoa tällä kirjoituksella sen, että jos kaipaat muutosta, koita löytää omat keinosi toteuttaa se muutos. Jokainen lähtee omista lähtökohdistaan ja määrittelee itse kuinka paljon lähtee tavoittelemaan. Hidaskin muutos on parempi kuin ei muutosta ollenkaan.

En sano, että minussa olisi tapahtunut ihan kauhean iso muutos. Ei yhdeksässä viikossa ihmeitä tapahdu. Mutta olen hyvässä matkassa kohti omia tavoitteitani. Eniten toivon pysyvää elämäntapaa. Haluan päästä eroon jojottelusta. Saada säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Malttia odottaa niitä tuloksia ja pienen edistyksen jälkeen vaan jatkaa edelleen. Olla luovuttamatta.


Kuva: We heat it

Nyt just mun kroppa tarvii hetken lepoa. Tein neljä salitreeniä peräkkäisinä päivinä ja nyt tuntuu, että väsyttää. Jos vaan vielä sitten jaksan, niin lähden hetkeksi ulos kävelylle hakemaan piristystä keskiviikkoiltaan. Raitis ilma tekee aina hyvää.

- Tiina -

lauantai 19. lokakuuta 2013

Miksi haluan olla Litellä?

Edellisen blogikirjoituksen seurauksena sain Facebookiini kommentin, jossa kaverini ihmetteli, että onko tämä Litellä oleminen sen arvoista, että koko ajan on ähky tai  nälkä tai ahdistaa, stressaa tai masentaa ja koko ajan pitää paniikinomaisesti ajatella joko syömistä tai treenaamista.
 
Haluan kirjoittaa vastauksen tänne blogiin siksi, että jos joku muukin miettii samaa, niin haluan antaa vastauksen.
 
Ensinnäkin olen Liten InShape-ohjelmassa mukana omasta vapaasta tahdosta. Valitsin InShape -ryhmän siksi, että siinä on tarkoitus kasvattaa lisää lihasta ja nipistää rasvaa pois. Olen ollut parikymppisestä alkaen jojoilija, ja olen kokenut, etten ole saavuttanut pitkäkestoisesti sopivaa tasapainoa syömisten ja kuntoilujen suhteen omin neuvoin. Tiedän paljon treenaamisesta, luen paljon aiheeseen liittyviä lehtiä. Olen myös perehtynyt paljon erilaisiin ruokavalioihin. Pohdin ennen FitFarmin Superdieetille liittymistä viime toukokuussa, että tekisin itse itselleni treeniohjelman ja ruokavalion ja noudattaisin niitä. Helppoa vai mitä? No, ei todellakaan. Omien ohjeiden tekeminen olisi helppoa, mutta niihin  sitoutuminen ja säännöllinen noudattaminen ei onnistuisi yhtä helposti kuin nettivalmennuksessa oleminen.
 
Mitä ylipäänsä edes haluan tältä ohjelmalta?
 
Saatan ehkä olla kolmenkympin kriisissä. Tai sitten minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tasapainoinen tilanne, jossa voin keskittyä täysin omaan itseeni ja hyvinvointiini. Olen alkanut käymään kuntosalilla 20-vuotiaana. Olen käynyt jumpissa, kävely- ja juoksulenkeillä, joogassa, sählyssä, salilla koko aikuisikäni. Välillä on tullut syystä tai toisesta pitkiä treenitaukoja. Olen ajoittain syönyt huonosti, lihonut, ollut sokeririippuvainen, syönyt liikaa tai liian vähän. Yleensä liikaa, siksi minun onkin ollut vaikea hallita omaa painoani.
 
Olen kuitenkin ollut suht hoikka aina, lukuunottamatta vaihtovuotenani lihomiani reilua kymmentä kiloa. Oikeastaan tuon vuoden jälkeen painonhallinta on ollut haastavaa. Jotkut, jotka pitävät minua hoikkana, sanovat, että kyllähän sinä nyt voit syödä ihan mitä tahansa kun olet noin hoikka. Bullshittiä! Joudun joka päivä ajattelemaan mitä suuhuni laitan. Kyllä minäkin rakastan pizzaa, suklaata, pullaa, kakkuja, hampurilaisia ja ranskalaisia. "Onneksi" gluteenittoman ruokavalioni myötä paljon huonoa on jäänyt pois. Jos söisin edellä mainitsemiani ruokia, tottakai lihoisin ja paljon! Minä teen itse valinnan olla syömättä näitä ruokia.
 
Nyt kesällä päätin, että nyt oikeasti haluan, jaksan ja ehdin treenata itseni hyvään kuntoon. Haluan olla hyvässä kunnossa ennen lasten saamista (toivottavasti sellaisia joskus tulee!), koska uskon, että raskauden jälkeen palautuu helpommin jos on valmiiksi hyvässä kunnossa. No, tämä on ehkä aika pinnallinen syy, mutta yksi syy kuitenkin. Toisaalta haluan myös todistaa itselleni, että pystyn saamaan itseni hyvään kuntoon. Haluan todistaa, että se, että minulla on kauheat mahamakkarat, jenkkakahvat, selluliittiset käsivarret, johtuu omista elämän valinnoista ja että  muuttamalla tapaani toimia on mahdollista päästä niistä eroon. Haluan itse päättää vartalostani, miltä se näyttää. Nyt tuli aika, jolloin kyllästyin siihen, että vaikka urheilen, niin kroppa näyttää aina samalta. Haluan, että kropastani näkee, että urheilen. Vaikka sen näkisi vain minä itse :)

Tärkein syy treenata ja syödä terveellisesti on tietenkin terveenä pysyminen. Se on minulle erittäin tärkeää, sillä joudun  liiankin läheltä katsomaan, kuin epäterveelliset elämäntavat sairastuttavat ihmisiä. Halun uskoa, että pysyn terveenä elämänvalinnoillani, eikä geenit määrittele sitä miten voin.
 
Pidän FitFarmin ohjelmia todella toimivina, ja olen kuullut pelkkää hyvää kaikilta, jotka eri ohjelmissa on ollut mukana. Luotan täysin heidän ammattitaitoonsa tehdä hyviä ja toimivia ohjelmia. Henkilökohtaisia ohjeitahan ne eivät ole, voisin maksaa personal trainerille saman verran yhdestä treenikerrasta kuin nyt maksan koko 10 viikon ohjelmasta yhteensä. Liten InShape-ryhmässämme on niitä, jotka eivät ole paljon treenanneet ja aloittavat lihaksen kasvatuksen "alusta". On niitä, joilla on hieman ylipainoa ja haluavat laihtua. On paljon treenanneita, jotka ovat jo hyvässä kunnossa, mutta haluavat saada vielä enemmän lihasta ja ruokavalion kuntoon. Minä kuulun niihin, jotka ovat treenanneet (mutta ei niin hyvässä kunnossa kuin voisi olla!), haluan päästä ylimääräisestä rasvasta pois ja saada lisää lihasta. Ne ovat minun tavoitteitani, ja niitä tavoitteita kohti haluan päästä.
 
Onko tämä sitten sen arvoista, että koko ajan on joko ähky tai nälkä?
 
No, voisin sanoa, että minulla on usein tapana hieman liioitella olotilojani. Se kertoo ehkä muutenkin persoonastani, suhtaudun suurella tunteella kaikkeen ja usein myös joko rakastan tai vihaan asioita :) Ehkä aikuistumisen myötä tämä ominaisuus on tasaantunut, mutta kuitenkin, ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan :)
 
Ei minulla ole koko ajan ähky tai nälkä. Tulen täyteen aamiaisesta, lounaasta ja päivällisestä. Se lienee ruokailun tarkoitus, täyttää vatsalaukku. Ohjelmaan kuuluu runsas veden juominen ja se täyttää vatsalaukkua ja veden takia tunnen välillä olevani tosi täynnä, eikä se ähky johdu ruoasta. Ruoasta tulen siis kuitenkin tarpeeksi kylläiseksi.
 
Nälkää tunnen työpäivän aikana, koska valitsin syödä välipalana protskupatukan rahkan ja marjojen sijasta, koska huomasin, että liika rahkan syöminen ei sovi minulle. Rahkalla saisin työpäivän aikaisen nälän pois, mutta mielummin syön vähemmän ilman vatsavaivoja Vatsanihan oireilee muutenkin kuin vain tämän Liten aikana. Itseasiassa ilman Liteä kärsisin varmaan enemmän vatsavaivoista mm. sokerin takia! Mutta siis, olen itse valinnut syödä sen patukan, koska se sopii vatsalleni paremmin. Ja koska patukat on niin hyviä, niin sekin saattaa olla syynä, että lounaan jälkeen maltan tuskin odottaa, että on välipalapatukan aika! :)
 
Ruokavalion muutos hiilaripitoisempaan aiheuttaa ryhmämme Facebook-keskustelun mukaan nälkää. Kroppa reagoi aina ruokavalion muutoksiin ja uskon, että nälän tunne johtuu myös siitä.
 
Ohjelmassa syödään kuitenkin aika paljon, n. 1800 kcal treenivapaapäivinä ja salitreenipäivinä lisäksi voi syödä banaanin ennen ja jälkeen treenin sekä protskua palautusjuomana. Voisi vetää myös latausjuomaa ennen treeniä ja treenin aikana treenijuomaa. Nämä olen jättänyt pois, koska en kuitenkaan ihan niin paljon halua lisäravinteilla vetää.
 
Ruokavalio koostuu ihan normaaleista ruoista. Lounaat ja päivälliset on periaatteessa ihan samanlaisia kuin mitä olen aiemminkin syönyt, ainut vaan, että en ole jokaisella aterialla syönyt hiilareita, vaan ruokavaliossani on ollut enemmän protskuja ja kasviksia. Vaikka niitäkin molempia tietenkin syödään Litessäkin reippaasti.
 
Aiemmin omilla syömisilläni minun on ollut vaikeaa hallita painoani, eli toisin sanoen olen syönyt liikaa. Olen ajatellut, että koska treenaan paljon, saan myös syödä. Nyt minulla on vihdoin ruokavalio, joka tukee treenaamista, saan tuloksia aikaan salilla, painot nousee, toivottavasti tulee lihastakin lisää mutta painoni ei kasva.

Tämä ruokavalio on siis todellakin sen  arvoista. Saan tällä haluamiani tuloksia.

Ajattelenko paniikin omaisesti koko ajan dieettiä tai treenaamista?
 
Syömisen voisi Litessä toteuttaa helpomminkin kuin mitä sen itse teen. Ruoat voisi pitää yksinkertaisena pasta-parsakaali-jauheliha-linjalla, mutta haluan vaihtelua ruokiin. En pidä tätä vain 10 viikon dieettinä, vaan tavoitteeni on löytää tästä järkevä tapa syödä myös ohjelman jälkeen. Opettelen siis tässä ruokavalion puitteissa kokkailemaan niin monipuolista ruokaa kuin vain mahdollista :) Rakastan muutenkin kokeilla uusia reseptejä. Pidän hyvästä ruoasta ja haluan paljon vaihtelua syömisiini. Olen AINA (siis viime vuosina) ajatellut paljon ruokaa, se ei ole paniikinomaista, vaan se tulee rakkaudesta ruokaan ja syömiseen. Parin-kolmen viime vuoden aikana gluteenittoman ruokavalioni myötä, olen muuttanut syömisiäni paaaaljon entistä terveellisempään suuntaan. Etsin ja kokeilen uusia juttuja paljon. Eli siis minulle ruoan ajatteleminen on ihan luontaista, en tee sitä väkisin. Ohjelman säännölliset ruoka-ajat pakottavat ajattelemaan mitä syödä ja missä vaiheessa, mutta tätä säännöllisyyttä olen juuri kaivannutkin. Voin paremmin, kun syön säännöllisesti ja tasaisesti joka päivä.

Treenaamisesta taas. Ei senkään ajatteleminen ole paniikinomaista. Ihmettelen, mistä tällainen mielikuva on tullut? Minulla oli 3 päivän treenivapaat, koska nyrjäytin nilkkani ja minulla oli tänään tentti mihin oli pakko yrittää lukea. Olen ennen Liteäkin treenannut jopa 10 tuntia viikossa. En paniikinomaisesti, vaan siksi, että kroppani vaatii päästä liikkeelle, rakastan treenaamista, se on minun ainut harrastukseni, siitä tulee minulle hyvä olo ja halun tehdä sitä. Viime keväänä opintojen takia en juurikaan ehtinyt liikkua ja minua ahdisti. Ei sen takia, että minun olisi PAKKO päästä liikkumaan, vaan koska halusin sitä. Tunnen oloni fyysisesti ja henkisesti terveemmäksi kun liikun. Liikkuminen on minulle tapa poistaa työn ja opiskelun aiheuttamaa stressiä.

Miksi minua sitten ahdistaa, stressaa tai masentaa?

Elämässä tulee aina huonoja päiviä. Minulla, tunneihmisellä ainakin :) Lisäksi stressaan asioista paljon, mutta se on vain minun tapani suhtautua vakavasti asioihin.

Tällä viikolla minua on ahdistanut ja stressannut torstaina yliopisto-opiskelijoille pitämäni elämäni ensimmäinen luento. Olen kova jännittämään, mutta luentosalin eteen mentyäni jännitys laukesi täysin, esitys meni täysin nappiin, sain vielä seuraavana päivänäkin kurssin opettajalta kiitoksia hyvästä esityksestä ja sain jälleen paljon lisää itsevarmuutta esiintymiseen ja omaan työhöni.


Lisäksi minua harmitti (tai masensi!) kun nyrjäytin nilkkani  maanantain treenissä. En ole tällä viikolla tehnyt yhtäkään aerobista treeniä. Toisaalta lepäilykin tekee hyvää, mutta rakastan aamuaerobisia aamukuudelta. Koko kroppa herää, piristyy ja siitä tulee koko päivän kestävä hyvä fiilis! Nämä on nyt jääneet nilkan takia kokonaan pois.

Tänään minulla taloustieteen tentti, se ahdisti, stressasi ja lukeminen masensi :) Tentti olikin lopulta paljon helpompi kuin olin ajatellut ja nyt olen taas niin tyytyväinen, kun jälleen on yksi kurssi takana ja 5 op suoritettu.

Näiden lisäksi minua ei ole ahdistanut, stressannut tai masentanut mikään. Lite tuo ryhtiä elämääni. Normaalisti olisin ollut näiden ahdistusten aikana kauheassa sokerihumalassa suklaan takia ja ollut entistä ahdistuneempi ja väsynyt. Liten ruoilla vireystila on koko ajan hyvä, verensokeri tasapainossa, ruoka on terveellistä ja hyvää.

Tänään menin heti tentin jälkeen salille. Kuinka ihanaa se olikaan kolmen vapaapäivän ja suoritetun tentin jälkeen! Ihan parasta! :) RAKASTAN SALITREENIÄ!! :)

Tuli vielä tuosta vapaapäivästä mieleen lomailu. Minulle ihanteellisin loma olisi sellainen, jossa voisin ja ehtisin urheilla joka päivä :) Treenaaminen on minulle tapa rentoutua.


Jos joku jaksoi lukea tämän kokonaan niin nostan hattua! :D Jos joku toinen Liteläinen lukee tänne asti, niin miten te näette nämä yllä olevat kysymykset dieetillä olon järkevyydestä? Ainakin sain itse koottua ajatukseni ylös ja muistutuksen itsellenikin mahdollisia tulevia huonoja päiviä varten, miksi teen tätä.

- Tiina -

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tonni täynnä pyöräilyä :)

Niinpä!
Kuva: Pinterest

Vihdoin täyttyi se 1000 km pyöräilyä yhden vuoden aikana!! Toukokuussa siirryin kulkemaan työmatkat pyörällä bussin sijasta ja nyt taas pikkuhiljaa alan siirtymään talviaikaan tässä suhteessa. Olisin ehkä siirtynyt jo viikko sitten, mutta tuo tavoitetonni piti saada vielä täyteen.

Työmatkapyöräily on loistava keino saada hyötyliikuntaa jokaiseen päivään. Minulla on töihin 6 km per suunta, eli viikossa tulee 60 km pyöräilyä, mikäli vain kuljen matkat pyörällä molempiin suuntiin. Välillä olen mennyt miehen kanssa salille suoraan töistä ja fillari on kulkenut auton takana takaisin kotiin.

Uskollinen ystäväni Kalkhoff.


Tämä kesä on ollut mahtava pyöräilyn kannalta. Olen tainnut kastua yhteensä kolme kertaa koko tuhannen kilometrin aikana. Pyöräillessä saa myös ihailla upeita maisemia, sillä pyörämatkani kulkee merenrantaa pitkin.

Tässä yksi ihana maisema reittini varrelta.

Pyöräilykypäränkin ostin vihdoin, mutta se ei valitettavasti ihan joka kerta ole kutreilleni päätynyt.

En tunne oloani kotoisaksi kypärän kanssa
vaikka kuinka yritän.

Laitan kaikki liikunnat siis aina HeiaHeiaan. Se kertoo, että tänään mulla täyttyi pyöräilysaldo 1006,2 km tämän vuoden osalta! Pyöräily on siis ehdoton Top-laji tänä vuonna. Salitreeni tulee hyvänä kakkosena, 60 treenikertaa täynnä! Ehtiiköhän satku tulla täyteen tänä vuonna tällä neljän salitreenin viikkovauhdilla? :) Kävelyä on myös kertynyt 60 kertaa. Juoksua 34 kertaa ja BodyBalancea 16 kertaa. Tämän vuoden treenisaldo onkin jo 360 treeniä, 255 tuntia! Jos laskin oikein, niin tänään 16.10. on vuoden 289. päivä, joten teen keskimäärin 1,2 treeniä päivässä ja 0,9 tuntia per päivä. Aika hyvin tällaiselta peruskuntoilijalta.


 
Tässä alla vielä HeiaHeiasta otteet pyöräilyistä vuosien varrelta.

2010 pyöräily oli erittäin harvinaista.
Vanhalla 3-vaihteisella pyörällä sutkuttelin
vielä tuolloin menemään kaikki kolme kertaa.

2011 toukokuussa ostin nykyisen Kalkhoffini ja aloin pyöräilemään töihin.
Elokuussa tapahtuikin kaikenlaista mikä suisti elämäni
hetkeksi raiteiltaan ja pyöräily jäi sen vuoden osalta siihen.
460 km ehdin kuitenkin pyöräillä silloin, taisin silloin
tavoitella 500 km, mutta ei onnistunut.

2012 sitten pyöräilinkin vähän enemmän. 664 km tuli täyteen.
Kesä-heinäkuussa tuli totaalinen liikuntatauko
joksikin aikaa ja pyöräilykin jäi tauolle keskellä kesää.

Tänä vuonna ainut pyöräilytauko oli kesäloman aikana, kun oltiin reissussa.
Muuten olen tasaisesti pyöräillyt läpi kesän.

Ai niin. Tänään olikin aivan mahtava pyöräilyaamu. Rakastan tätä aamuista maisemaan Onkilahdella. Tuo Wärtsilän tehdas taustalla tuo kivaa kontrastia tähän upeaan maisemaan. Aurinko nousee tuolta tehtaan takaa ja näkymät ovat usein henkeäsalpaavan kauniit! Meri oli aivan peilityyni.


Yksi top-maisemistani Vaasassa.

Nyt voinkin hyvillä mielin siirtyä käyttämään Vaasan "loistavaa" julkista liikennettä viilenevien ilmojen myötä ja laittaa pyörän varastoon talviteloille, kun vissiin ilmat viilenee loppuviikosta. Julkinen liikenne vois tosiaan olla parempi täällä, mutta mulla on onni, että bussi kulkee kodin vierestä työpaikan viereen 20 minuutissa ilman vaihtoja. Bussikortti maksaa 35 euroa kuukaudessa. Miehellä on kyllä auto,  joten mun ei ole mitään järkeä edes ajatella ostavani toista autoa tähän talouteen näillä bussihinnoilla :)

Nyt jäänkin sitten vain odottelemaan kevättä, että kaivan taas pyörän ulos varastosta! :)


- Tiina -

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Liten kakkosviikon kuulumisia

Liten kakkosviikko lähenee loppuaan. Pari viikkoa ohjeita noudattaen ja aavistuksen soveltaen on oikeastaan mennyt todella helposti. Ainut mikä stressaa on se, että ruokaa pitää laittaa koko ajan! Ennen kuitenkin söin aina töissä lounasravintolassa ja usein hain välipalat työpaikan kahvilasta tai läheisestä kaupasta jotain sopivaa. Nyt nuo vaihtoehdot ei oikein käy. Ruokaa, ruoanlaittoa ja ruokien pakkaamisia pitää siis ajatella koko ajan. Mulle hyvä ruoka on kuitenkin todella tärkeää, enkä suostu menemään sille ainaiselle paistettu jauheliha+pasta+kylmä salaatti -linjalle. Vaihtelua pitää ruoissa olla! Voisihan tämän siis helpomminkin toki suorittaa, mutta yritän tehdä ruoista niin maittavia kuin vain mielikuvitukseni antaa periksi.
 
Tässä pari viikonlopun ruokaa. Hyviä oli! Syöminen on aina niin ihanaa, kun ruoka maistuu hyvältä ja on terveellistä! Perjantaina syötiin taas munakoisohamppareita. Unohdin kaupasta ostaa perunaa tai bataattia, joten piti tehdä porkkanoista "ranskalaisia". Avocado ei sinänsä ole sallittua dieetin kannalta, mutta koska se on niin hyvää ja terveellistä, niin se sai korvata öljyn ja toimia raejuuston kera mun gluteenittoman näkkärin päällisenä.
 
 
 
Lauantaina hamstrattiin Lidlistä tarjouksessa olevia broilerin jauhelihoja :D Teinkin jauhelihamureketta, johon täytteeksi herkkusieniä. Taikinaan tuli mm. tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, chiliä, nokkosta, basilikaa, suolaa, pippuria, paprikamaustetta. Riisin kanssa keitin pinaattia ja pakastekasviksia ja maustoin hässäkän mm. kurkumalla ja inkiväärillä.Yritän mausteissa lisätä noiden chilin, kurkuman ja inkiväärin käyttöä, sillä keskiviikkona mun vyöhyketerapeutti suositteli näiden lämpimien mausteiden lisäämistä ruokavalioon. Ihania makuja!!
 

 
 
Mutta on mulle kyllä ruoka maistunutkin! Aina kun saa syötyä, niin alankin jo odottelemaan, että koska saa taas syödä :) Ruokaa saa kyllä syödä paljon, mutta lounaan ja päivällisen välillä oleva välipala on mulle liian pieni. Ehkä olisi parempi siirtää välipala aamupalan ja lounaan väliin, mutta tämä tarkoittaisi, että söisin lounasta töissä klo 14 aikaan, ja se ei taas oikein käy. Tai miksipäs ei? Vaikka olen tottunut syömään lounaan klo 11 aikaan, niin voihan sitä aina rutiinejaan rikkoa. Pitää ehkä kuitenkin kokeilla tuota lounaan siirtämistä! Näin olisi enemmän energiaa myös töiden jälkeisiin treeneihin kun lounas olisi nautittu myöhemmin.
 
Sitten viikon / viikonlopun treeneihin. Tällä viikolla onkin tullut taas liikuttua 10 tuntia. Muistelin pitäneeni keskiviikkona totaalisen lepopäivän, mutta kävinkin aamulla aamuaerobisella ja pyöräilin töihin. Nooh... Ens viikolla vähän kevyemmin.
 
 
Laitanpa tähän siis koostetta viikon treeneistä:
 
Maanantai:
Viikko alkoi ihanasti 45 min aamuaerobisella! Voi että voi olla ihanaa herätä kuudelta ja lähteä ulos pimeään kävelemään ja antaa kehon virkistyä ja herätä lempeästi! Parasta! Tämän jälkeen aamupalalle, suihkuun ja pyörällä töihin 20 min. Töiden jälkeen olikin jalkapäivä, huhhuh mikä treeni! :D 2 päivää jalat ja pakarat jumissa. Aikaa meni 1h 5min. Päivän liikunnat yhteensä 2 h 20 min.
 
Tiistai:
 
Aamulla pyörällä salille 6 km / 20 min. Päivän salitreeni piti tehdä aamulla, sillä tiedossa oli luennot puoli kasiin asti. Vuorossa olikin salilla mun lempparit: Hauikset! :D Lisäksi rintaa ja vatsoja. Treeni oli ohi 40 minuutissa.  Illalla satoikin kaatamalla, joten onneksi mies oli lähdössä salilta kun luennot oli ohi ja pyörä laitettiin auton taakse ja pääsin kuivana kotiin. Päivän treenit 1 h.
 
Keskiviikko:
 
Keskiviikkona oli tarkoitus ottaa vyöhyketerapian takia kevyemmin, mutta aamuiset pimeät ja tyhjät kadut vetivät puoleensa taas klo 6 jälkeen. Vettäkin sateli, mutta lippis päässä ei sadetta ei edes huomannut! Tein 50 min kävelylenkin. Menin vielä pyörällä töihinkin, sade onneksi hellitti aamun aikana. "Lepopäivänä" tuli kuitenkin liikuttua 1h 10min.
 
Torstai:
 
Torstaina taas pyörällä töihin. Kauppareissu oli tiedossa suoraan töistä ja mies tuli hakemaan. Pyörä jäi työpaikan pihaan. Illalla oli taas vuorossa sähly. Se on hubaa kun on kiva porukka! :) Hyvää intervallitreeniä! Päivän treenit 1h20min.
 
Perjantai:
 
Perjantaina menin bussilla töihin, mutta pyörällä kotiin. Illalla pitikin mennä salille ja BodyBalanceen. Balance  alkoi 19:15 ja salille tietenkin tapamme mukaan lähdettiin aivan liian myöhään. Päivän selkä-jalkatreeni tehtiin pikaisesti puolessa tunnissa. Aika juoksemista laitteesta toiseen :D Onneksi seuraavana päivänä lihakset jumitti oikeista paikoista. Balancesta tulee aina niin hyvä fiilis.  Mun vyöhyketerapeuttikin tuli samalle tunnille ja muistin taas loppurentoutuksessa kuinka hän opetti mulle hengittämistä. Hengitykseen keskittymällä vaivuinkin Balancen lopussa johonkin valveen ja unen rajamaille ja sain nollattua päästäni kaikki ajatukset. Huippua! Päivän treeneihin meni aikaa 1h 50min.
 
Lauantai:
 
Lauantaina oli vuorossa salilla käsipäivä. Tuntuu, että jokainen treenipäivä on mun lempparipäivä, mutta taas totesin, että tämä käsipäivän ohjelma on aivan huippu. Ainut mikä mua rasittaa on oikean kokoisten käsipainojen etsiminen. Kun käy noin suurella salilla, niin ihmiset ei tunnu välittävän siisteydestä ja jättävät painot minne ja miten sattuu. Tässä alla olevassa kuvassa on käsipainot miten ne oli kun treeni alkoi. Ärsyttävää! Tämän lisäksi niitä löytyy ympäri tuota salin "osaa". Mun salilla on siis varmaan 7 eri kuntosalipuolta/-huonetta, miksi niitä pitää sanoa :D
Illalla tehtiin vielä puolen tunnin kävelylenkki, että sai vielä raitista ilmaa. Päivän treenit 1h 10 min.
 
 
Sunnuntai:
 
Tänään päätin käydä pitkästä aikaa juoksemassa. Olen pelännyt, että kesän ja alkusyksyn aikana kasvattamani juoksukunto ihan hiipuu, kun en ole jaksanut paljoa käydä juoksemassa. Tai olen muutaman kerran tehnyt sellaisen 4-7 km juoksulenkin, mutta  ennen Vaasa Maratonia tein jopa yli 12 km lenkin. En ollut aivan varma millainen juoksufiilis mulla  oli, mutta lähdin ajatuksella, että ainakin 5 km pitää juosta. Askel tuntuikin heti alusta alkaen niin kevyeltä, että päätin heti lähteä reitille josta tulisi ainakin 6-7 km lenkki. Kun 5 km oli jo täynnä ja vieläkin tuntui, että jaksaa hyvin niin päätin taas koukata mutkan kautta. Pian tuon jälkeen tuntui, että alkaa käydä raskaammaksi. Onneksi Spotifysta tuli juuri oikeana hetkenä Cheekin Ei oikotietä ja tämän perään JippiKayJei. Näiden biisien sanat antaa mulla aina niin paljon voimaa ja saan tsempin olla luovuttamatta. Päätinkin, että nyt tulee elämäni juoksulenkki! :D
 
Lenkin pituus ei ollut ennätys, mutta ajan puolesta teinkin ennätykseni! Jei! Fiilis lenkin jälkeen oli huikea. Juoksin 10,62 km aikaan 1:07:43. Keskinopeus oli 9,4 km/h ja vauhti 6:22min/km. Tavoitteena joskus vielä juosta tuntiin tuo kymppi. Kaloreita kului 664 kcal. Viimeksi olen juossut lähes samanpituisen lenkin 10,66 km aikaan 1:14:01 ja nopeus 8,64km/h. Mitenköhän mulla tuo noin hyvin menikään? :D Ehkä lisääntyneet hiilarit toi energiaa ja lisääntyneet aamuaerot/kävelylenkit on  kehittäneet peruskestävyyskuntoa. Kuka näistä tietää :D
 
 
 
 

Enpä ollut koskaan ennen katsonut tuota JippiKayJei -videota, sehän on aivan huippu! :D Haha!  Hyvää motivaatiota taas valitsemalleni tielle ;)
 
Ihanaa sunnuntaipäivää!! :)
 
- Tiina -

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kehoanalyysistä tsemppiä Liteen

Kävin tänään otattamassa Kehoanalyysin salillani. Huippua, että jäsenille tarjotaan tuollainen palvelu ilmaiseksi eikä mittauksissa ole mitään määrärajoitetta. Vastaava analyysi tehtiin mulle viimeksi kesäkuussa. Jännitin tuomiota kovasti, sillä omasta mielestäni olen kesäkuun jälkeen treenannut hyvin, joskin se on ollut vähän puuhastelua ilman järkevää saliohjelmaa ja tavoitetta. Pohdin näkyykö tuollainen puuhastelu tuloksissa ollenkaan.

Viimeksi kun kehoanalyysi otettiin, olin ehtinyt olla Superdieetillä kolmisen viikkoa (aloitin ohjelman toukokuussa pari viikkoa myöhässä). Ajattelin tuon parantaneen tuloksia tuolloin kesällä, koska silloin olin tuloksiin hyvin tyytyväinen.

Syksyllä olen entisestään parantanut ruokavaliota, niin perusruoat, välipalat kuin herkutkin ovat muuttaneet muotoaan ja olen kokeillut ja keksinyt uusia fitimpiä reseptejä. En yhtään osannut ajatella näkyykö ruokavalion muutos analyysissä, sillä peilin mukaan mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Nyt Liten alettua ja valtavan veden kittaamisen ja hiilareiden syömisen aloitettua minulla on läski olo koko ajan :D Eilen kirjoitin epätoivosta, joka jostain hiipi mieleeni. Tuleekohan tällä mitään tulosta, entä jos epäonnistunkin?

Sain kehoanalyysistä kuitenkin mielettömästi tsemppiä, sillä kesän aikaiset "puuhastelunikin" näkyivät tuloksissa!

Tässä on vertailutaulukko kesäkuisesta ja tämän päiväisestä mittauksesta:

Tuomiotaulukko

Tämän mukaan siis painoni on noussut 0,8 kg. Se ei ole kuitenkaan lisääntynyt rasvana, sillä rasvamassa on pysynyt kiloissa mitattuna samoissa ja painon nousun myötä rasvaprosentti on laskenut 0,3 prosenttiyksikköä nyt ollen 21,3 %. Mahtavaa! Tämä tarkoittaa siis, että kehoni lihasmassa on kasvanut. Tämä olikin suurin tavoitteeni, kasvattaa lihasmassaa. Ja sitä lähdetään edelleen kasvattamaan Liten myötä kuin myös rasvaprosenttia on tavoitteena saada alemmas. Lihasmassani oli noussut 0,7 kg. Kehostani on vettä yli 55 % ja vesimassan määrä kehossani onkin kasvanut 0,5 kg. Tämä ei ole mikään ihme, kun olen pari päivää Liten ohjeiden mukaisesti juonut 4 litraa vettä päivässä :D Ja se tosiaan tuntuu tuossa vyötäröllä! 

Luumassa oli kasvanut, tämä voi osittain johtua tilastollisesta virheestä, sillä laite laskee sen mm. painosta ja painon nousun myötä laite voi ajatella myös luumassan kasvaneen. Se voi kuitenkin tihentyä ts. tulla painavammaksi jos nostaa raskaita painoja tai alkaa harrastamaan enemmän aerobista treeniä jossa luut saavat iskuja. Olen tuon kesäkuisen mittauksen jälkeen alkanut juoksemaan enemmän, joten se on voinut osittain vaikuttaa tuohon lisäykseen.

BMR tarkoittaa perusaineenvaihduntaa, eli sitä kalorimäärää jonka koko päivän maatessani saisin syödä lihomatta. JEE! Mä saan kasvaneen lihasmassan myötä syödä 21 kcal enemmän kuin kesäkuussa! ;) Pienet ne on onnen siemenet!

Metabolic age tarkoittaa kehon ikää. Minun kehoni on näköjään 17 vuotiaan tasolla :D Erittäin hyvä! :) Mullahan on tavoitteena elää 100 vuotiaaksi, joten 15 vuotta omaa ikää alempi kehon ikä ei tosiaan haittaa.

Visceral fat rating tarkoittaa sisäelinten ympärille kertyneen rasvan luokitusta. Asteikkona tuossa on 1-59 ja terveellinen taso 1-12. Minun tulokseni 2 on siis erittäin hyvä.

BMI eli painoindeksi on vähän noussut. En ole tuosta kuitenkaan huolissani, sillä tuo luku pelkästään ei kerro yhtään mitään. Painonihan oli noussut lihasten ja veden massan kasvulla.

Näiden perusteella on vaikea ajatella mitä asettaisin tavoitteeksi seuraavalle kymmenelle viikolle Litessä. Heitetään hatusta vaikka, että 1 kg lisää lihasmassaa ja painon pitäisi pysyä samassa, eli sama määrä rasvaa pois. Eli laskujeni mukaan Lite loppuu 8.12. ja tällöin lihasmassani pitäisi olla 45,6 kg ja rasvamassa 11,7 kg. Katsotaan mihin tämä tyttö pääsee!! :)

Tuosta viikon päästä olenkin matkalla Miamiin ja Karibian risteilylle joulun viettoon ja tavoitteena on näyttää hyvältä bikineissä!! :) Tämä tavoite mielessä jaksaa tsempata!!

Mä niin aion käydä juoksemassa bikineissä tuolla Miami Beachilla!
Kuva: Pinterest
 
Liberty of the Seasilla voikin sitten esim. seinäkiipeillä, käydä salilla,
surffailla simulaattorilla, pelata korista ja juosta juoksuradalla.
Bikineissä helvetin hyvännäköisenä tottakai :)

Kuva: Lähde

Ajattelin kuitenkin käydä suunnilleen puolessa välissä projektia otattamassa kehoanalyysin uudelleen. Että pystyy näkemään onko tapahtunut edistystä. Jos tulokset eivät ole tarpeeksi näkyviä niin viimeiset 5 viikkoa ehtiikin vielä tsempata oikein todella!

Jos ei näillä pysy tsemppi päällä niin ei sitten millään! :)

- Tiina -