Treenit maistuu mutta ruoan kanssa menee vähän niin ja näin...

Apua. Mulla on lähdössä syöminen ihan lapasesta. Eilen tuli joku ihan pakkotarve suklaalle. Mulla oli luennot iltakasiin ja tauolla en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin, että mun on pakko saada suklaata, mitä tahansa. Ei, en ostanut niitä suklaita nälkääni, sillä olin juuri syönyt evääni. Mietin, että mitä suklaata haluaisin ja ensimmäisenä mieleeni tuli Pätkis-pussi. Ei, päätin kieltää itseltäni niin ison määrän syömisen kerralla. Katselin yliopiston kahvilan suklaavaihtoehtoja ja mietin ostaisinko Snickersin vai Fazerin sinistä. Vai kauan himoitsemani Minttu Susu-palapussin. Ei. Päätin, että otan vain yhden Pätkiksen. Menin kassalle ja huomasin, että siinä oli myynnissä uusia Susu-patukoita! Ou nou! Yksi sellainen vielä, kiitos.

 

Näillä sitä jaksoi luennoilla loppuun saakka.

Kotiin lähdettyäni ajattelin, että kun mulla meni jo reisille, niin pitäisikö vielä käydä ostamassa sitä minttu-Susua... En kuitenkaan mennyt. Fillaroin suoraan kotiin ja äkkiä tekemään pakastimen lopuista mustikoista mustikkamössöä syömisen himooni.

 

Tälle päivää en ottanut eväitä, ajattelin, että menen sitten salaattilounaalle töissä. Aamupäivän aikana se aikomus muuttui pizzaksi. Yliopiston ravintoloissa on viime aikoina ollut jotenkin tosi  huonoa ruokaa ja mikään ei houkutellut. Minulla kun on tämä "gluteenivamma" niin se rajaa pois yli puolet vaihtoehdoista. Kysäisinpä työkaverilta, että pitäisikö mennä Palosaaren keskustaan lounaalle, pizzaa vai thaimaalaista. Työkaveri valitsi pizzan joten mentiin Kotipizzaan. Vedin gluteenittoman mozzarella-pizzan, mun ehdoton suosikkini Kotipizzan valikoimista :) Suolaisen ja rasvaisen päälle alkoikin tehdä mieli... arvaatteko mitä? No suklaata. Menin Siwasta hakemaan vielä jotain "pientä" makeaa ruoan päälle - tämä tapa kuului ehdottomasti mun vanhoihin tapoihini, jos ei suoraan lounaan päälle niin viimeistään iltapäivällä.

 

Ja arvatkaa, nyt mun hyppysiini kaupasta tarttui tämä minttu Susu PUSSI. Söin sen puolessa tunnissa. Se oli juuri niin hyvää kuin ajattelinkin, Pätkiksen ja Susu-palan risteytys. Mulle ei todellakaan tee tiukkaa syödä PALJON suklaata, suhteellisen helposti menee levy kerralla.

 

 

 

Loppupäivän olinkin sitten niin täynnä ettei edes tehnyt mieli syödä mitään, vaikka yleensä syön töissä iltapäivälläkin evään kun syön 3-4 tunnin välein. Itsekurin ja ratkeamisen välillä on hiuksenhieno viiva, se on nimeltään tahto. Nyt mä en ole viimeaikoina tahtonut olla laiha, vaan mä olen tahtonut syödä. Ruoka maistuisi vähän liiankin hyvin. En tiedä johtuuko siitä, että olen lisännyt vähän liikuntaa, ehkä jopa liiankin  kanssa... Pitäisi malttaa pitää lepopäiviä, mutta kun ei malta. Tuntuu, että energiaa riittää vaikka kaksi kertaa päivässä urheiluun. Siis pyöräilyn lisäksi :D Ja juu'u, energiaa tosiaan riittää, nimittäin on sitä vararengasta alkanut taas muodostua vähän liikaakin. Ihan vielä ei ole mun hälytysraja 60kg aamupaino rikki, mutta ei kaukana olla. Koskahan mä saan taas itseni ruotuun? Onneksi kuitenkin pääasiassa näiden mainitsemieni sortumisten lisäksi syön omasta mielestäni terveellisesti, ettei sentään päivän jokainen ateria ole vääränlainen. Oikeasti, mun ainakin täytyy syödä todella tarkasti päivän jokainen ateria, jos mielin pysyä hoikassa kunnossa. Joskus ei vaan jaksa. Nyt on näköjään tullut se hetki. Mulla vaikuttaa aina kiire, jos mulla ei ole aikaa kokata seuraavan päivän lounasta, syön heti huonommin tai vähintäänkin lastaan tarjottimelle aivan liikaa kamaa.

 

Treenit sen sijaan... Voi, voisinko olla koko ajan vaan salilla??

 

Mun viimeisen puolen toista viikon treenit näyttää tältä.

 

 

 

Viime viikolla pidin yhden kokonaisen oikean lepopäivän, en edes pyöräillyt töihin. Sen jälkeen olen pitänyt yhden lepopäivän jolloin kyllä pyöräilin. Aloin tekemään salilla noita puolen tunnin tehokkaita treenejä, niin voisin  käydä vaikka viisi  kertaa viikossa treenaamassa. Viime viikolla salikertoja tuli neljä. Lisäksi olen pyöräillyt melkein joka päivä 12 km ja harrastanut paljon muuta. Viime torstaina meillä oli töistä tyky-päivä, joten silloin tuli salin lisäksi vedettyä spinning, balance ja venyttelykin. Lauantaina menin salille tarkoituksena mennä crossfittiin ja balanceen, mutta crossfitin ohjaaja ei tullut koskaan paikalle. Mikä pettymys! Ajattelin ensin, että tästä kyllä avaudun blogiin, mutta en sitten jaksanutkaan. Ihmisiä ne on crossfit-ohjaajatkin. Mutta eilen tulikin tekstiviesti, anteeksipyyntö tuolta ohjaajalta! Kuinka mukavaa! Hyvää palvelua on myös se, että pahoittelee virhettään ja nyt se väliin jäänyt crossfit on viimein anteeksi annettu ;) Sen sijasta juoksin intervallitreenin juoksumatolla.

 

Tällä viikolla maanantaina menin aamulla seitsemän aikoihin salille tekemään rinta-käsivarret-vatsat -treenini. Ihanaa treenailla aamulla, kun porukkaa on niin vähän. Illalla teimme vielä miehen kanssa lyhyen juoksulenkin ulkona, 3,5 km / 20 min. Eilen tiistaina menin myös aamulla salille, tein jalkatreenin. Pettymyksekseni treeni ei ole tuntunut lihaksissa niin paljon kuin oletin, sillä treenin aikana tein mielestäni sellaisilla painoilla millä pystyn tehdä sen 8 toistoa. Tosin vielä on  vähän hakemista tämän uuden ohjelman painojen kanssa. Ensi kerralla päätin tehdä niin kovaa, että en pääse salilta portaita alas omin neuvoin. Tänään kävin juoksemassa. Onneksi minulla oli pakollinen ostosreissu Korkeamäelle, kun tein kaupat facebook-kirppiksen kautta. Päätin tehdä ensin juoksulenkin sinne asti koukaten uimahallilta ja loppumatkan vielä kävellä kotiin. Juoksin 30 min 4,67 km 9,2 km/h keskinopeudella. Minusta tuntui, että juoksin todella nopeaa, arvelin juoksevani 10 km/h vauhdilla. Mutta ei! :( "vain" 9,2 km. Juoksumatolla vauhdit tuntuu niin erilaiselta, että luonnossa juoksemista ei voi kyllä verrata. Kävelin vielä pari kilometriä kotiin parissa kymmenessä minuutissa.

 

Nyt tässä mietin, että viitsisinkö mennä taas aamulla salille jos menen illalla sählyyn vielä... Ainakin pitäisi NYT mennä nukkumaan, jos mielin heräillä kuuden jälkeen salireissua ajatellen.

 

Joten öitä! Aamulla sen näkee vieläkö huvittaa lähteä salille vai kääntää kylkeä ;)

 

- Tiina -