Juoksutreenien antikliimaksi kisapäivänä

Niinhän siinä sitten kävi, että sairastuin Vaasa Maraton päivänä. Tarkoituksenani oli juosta varttimaraton, jota varten olen treenaillut koko kesän. Tuo reilu kympin juoksu ei tosiaan ole muille itsestään selvyys, vaikka monet varmaan ajattelee, että mitä tuo muija jostain vaivaisesta kympistä vauhkoaa.

Reilu vuosi sitten kesällä juoksin elämäni ekan vitosen ja tänä kesä pidensin siitä kymppiin. 1,5 kk treenasin kunnolla tämän päiväistä kisaa ajatellen ja kolmesti oon nyt juossut yli tavoitteeni. Hieman olin odottanut pääseväni kokemaan sen juoksutunnelman, tsempin joka tulee porukasta, ja kavereiden kanssa saman kokemuksen jakamisen.

Muru on ollut viikon kovassa kuumeessa ja tuo lääkärin influenssaksi toteama tauti iski muhun kisa-aamuna lihaskolotuksena ja lämmön nousuna. Tässä nyt sitten odottelen, meneekö mun luentovapaa ensi viikko 38 asteen kuumeessa.

Halusin kuitenkin mennä Kaarlen kentälle moikkaamaan kavereita ja antamaan tsempit tulevaan juoksuun. Kentällä oli jännittynyt ja iloinen tunnelma. Monta sataa juoksuun hurahtanutta tyyppiä odotti lähtölaukausta.

 

Kenkärivi :)

  

Hienot työpaikan sponssaamat juoksupaidat! :)

 

Kavereita odottamassa juoksun lähtöä

 

 

 

Porukka lähti juoksuun ja katsoin kateellisena, kun se juoksu näytti niin ihanalta. Melkein tuli itku ja oli pakko lähteä pois.

 

 

 

Tuossa vaiheessa teki lähinnä mieli makkaraa :D Niin ihana makkaran tuoksu leijaili kun lähdin kentältä pois. Pystyin sentään vastustaa kiusausta :)

 

 

Naapurin setä toimii Vasamalla kisojen järjestäjänä ja oli mun kodin lähellä olevalla juomapisteellä. Mun viikonloppuvieraaksi tullut kaverini oli lupautunut mennä avuksi kaatamaan juomia "mun juoksun ajaksi". Kentältä lähdin siis tuolle tankkauspisteelle hengailemaan ja odottamaan tuttujen saapumista tuohon 7km kohdalle.

Pahin ryysis tuli 30-45 min lähdön jälkeen. Munkin oli pakko avustaa urheilujuomien kaatamisessa, niin kauhea kiire siinä oli etten vaan voinut istua ja katsoa kun juomat loppuu. Toivottavasti mun tauti ei tartu kenellekään tuon takia :(

 

 

 

 

 

 

Yhden kaverinkin missasin siinä pahimmassa ruuhkassa. Muut kyllä bongasin ja hienosti kaikilla näytti menevän!

Ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja puolimaratonia tavoitellen!

Nyt yritän ajatella, että tärkeimmän sain kuitenkin saavutettua, eli ilmoittautumisen avulla sain motivoiduttua treenaamaan itseni siihen kympin juoksukuntoon. Kymppi on tuntunut ennen päässäni ihan saavuttamattomalta mutta nyt olen ylittänyt sen kolmesti.

Nyt on tärkeintä parantua ja olla saamatta mitään kuolemantautia, että olisin pian taas kunnossa. Muru lupasi, että sitten kun ollaan terveitä niin lähdetään yhdessä juoksemaan tuo maratonreitti.

Harmitusta lievensi buffet Raawkassa, päälle nautittu raakakaakaomousse, ostetut neljä hametta H&M:stä ja pussi Susu-paloja. Kyllä tämä tästä...

 

 

- Tiina -