lauantai 19. lokakuuta 2013

Miksi haluan olla Litellä?

Edellisen blogikirjoituksen seurauksena sain Facebookiini kommentin, jossa kaverini ihmetteli, että onko tämä Litellä oleminen sen arvoista, että koko ajan on ähky tai  nälkä tai ahdistaa, stressaa tai masentaa ja koko ajan pitää paniikinomaisesti ajatella joko syömistä tai treenaamista.
 
Haluan kirjoittaa vastauksen tänne blogiin siksi, että jos joku muukin miettii samaa, niin haluan antaa vastauksen.
 
Ensinnäkin olen Liten InShape-ohjelmassa mukana omasta vapaasta tahdosta. Valitsin InShape -ryhmän siksi, että siinä on tarkoitus kasvattaa lisää lihasta ja nipistää rasvaa pois. Olen ollut parikymppisestä alkaen jojoilija, ja olen kokenut, etten ole saavuttanut pitkäkestoisesti sopivaa tasapainoa syömisten ja kuntoilujen suhteen omin neuvoin. Tiedän paljon treenaamisesta, luen paljon aiheeseen liittyviä lehtiä. Olen myös perehtynyt paljon erilaisiin ruokavalioihin. Pohdin ennen FitFarmin Superdieetille liittymistä viime toukokuussa, että tekisin itse itselleni treeniohjelman ja ruokavalion ja noudattaisin niitä. Helppoa vai mitä? No, ei todellakaan. Omien ohjeiden tekeminen olisi helppoa, mutta niihin  sitoutuminen ja säännöllinen noudattaminen ei onnistuisi yhtä helposti kuin nettivalmennuksessa oleminen.
 
Mitä ylipäänsä edes haluan tältä ohjelmalta?
 
Saatan ehkä olla kolmenkympin kriisissä. Tai sitten minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tasapainoinen tilanne, jossa voin keskittyä täysin omaan itseeni ja hyvinvointiini. Olen alkanut käymään kuntosalilla 20-vuotiaana. Olen käynyt jumpissa, kävely- ja juoksulenkeillä, joogassa, sählyssä, salilla koko aikuisikäni. Välillä on tullut syystä tai toisesta pitkiä treenitaukoja. Olen ajoittain syönyt huonosti, lihonut, ollut sokeririippuvainen, syönyt liikaa tai liian vähän. Yleensä liikaa, siksi minun onkin ollut vaikea hallita omaa painoani.
 
Olen kuitenkin ollut suht hoikka aina, lukuunottamatta vaihtovuotenani lihomiani reilua kymmentä kiloa. Oikeastaan tuon vuoden jälkeen painonhallinta on ollut haastavaa. Jotkut, jotka pitävät minua hoikkana, sanovat, että kyllähän sinä nyt voit syödä ihan mitä tahansa kun olet noin hoikka. Bullshittiä! Joudun joka päivä ajattelemaan mitä suuhuni laitan. Kyllä minäkin rakastan pizzaa, suklaata, pullaa, kakkuja, hampurilaisia ja ranskalaisia. "Onneksi" gluteenittoman ruokavalioni myötä paljon huonoa on jäänyt pois. Jos söisin edellä mainitsemiani ruokia, tottakai lihoisin ja paljon! Minä teen itse valinnan olla syömättä näitä ruokia.
 
Nyt kesällä päätin, että nyt oikeasti haluan, jaksan ja ehdin treenata itseni hyvään kuntoon. Haluan olla hyvässä kunnossa ennen lasten saamista (toivottavasti sellaisia joskus tulee!), koska uskon, että raskauden jälkeen palautuu helpommin jos on valmiiksi hyvässä kunnossa. No, tämä on ehkä aika pinnallinen syy, mutta yksi syy kuitenkin. Toisaalta haluan myös todistaa itselleni, että pystyn saamaan itseni hyvään kuntoon. Haluan todistaa, että se, että minulla on kauheat mahamakkarat, jenkkakahvat, selluliittiset käsivarret, johtuu omista elämän valinnoista ja että  muuttamalla tapaani toimia on mahdollista päästä niistä eroon. Haluan itse päättää vartalostani, miltä se näyttää. Nyt tuli aika, jolloin kyllästyin siihen, että vaikka urheilen, niin kroppa näyttää aina samalta. Haluan, että kropastani näkee, että urheilen. Vaikka sen näkisi vain minä itse :)

Tärkein syy treenata ja syödä terveellisesti on tietenkin terveenä pysyminen. Se on minulle erittäin tärkeää, sillä joudun  liiankin läheltä katsomaan, kuin epäterveelliset elämäntavat sairastuttavat ihmisiä. Halun uskoa, että pysyn terveenä elämänvalinnoillani, eikä geenit määrittele sitä miten voin.
 
Pidän FitFarmin ohjelmia todella toimivina, ja olen kuullut pelkkää hyvää kaikilta, jotka eri ohjelmissa on ollut mukana. Luotan täysin heidän ammattitaitoonsa tehdä hyviä ja toimivia ohjelmia. Henkilökohtaisia ohjeitahan ne eivät ole, voisin maksaa personal trainerille saman verran yhdestä treenikerrasta kuin nyt maksan koko 10 viikon ohjelmasta yhteensä. Liten InShape-ryhmässämme on niitä, jotka eivät ole paljon treenanneet ja aloittavat lihaksen kasvatuksen "alusta". On niitä, joilla on hieman ylipainoa ja haluavat laihtua. On paljon treenanneita, jotka ovat jo hyvässä kunnossa, mutta haluavat saada vielä enemmän lihasta ja ruokavalion kuntoon. Minä kuulun niihin, jotka ovat treenanneet (mutta ei niin hyvässä kunnossa kuin voisi olla!), haluan päästä ylimääräisestä rasvasta pois ja saada lisää lihasta. Ne ovat minun tavoitteitani, ja niitä tavoitteita kohti haluan päästä.
 
Onko tämä sitten sen arvoista, että koko ajan on joko ähky tai nälkä?
 
No, voisin sanoa, että minulla on usein tapana hieman liioitella olotilojani. Se kertoo ehkä muutenkin persoonastani, suhtaudun suurella tunteella kaikkeen ja usein myös joko rakastan tai vihaan asioita :) Ehkä aikuistumisen myötä tämä ominaisuus on tasaantunut, mutta kuitenkin, ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan :)
 
Ei minulla ole koko ajan ähky tai nälkä. Tulen täyteen aamiaisesta, lounaasta ja päivällisestä. Se lienee ruokailun tarkoitus, täyttää vatsalaukku. Ohjelmaan kuuluu runsas veden juominen ja se täyttää vatsalaukkua ja veden takia tunnen välillä olevani tosi täynnä, eikä se ähky johdu ruoasta. Ruoasta tulen siis kuitenkin tarpeeksi kylläiseksi.
 
Nälkää tunnen työpäivän aikana, koska valitsin syödä välipalana protskupatukan rahkan ja marjojen sijasta, koska huomasin, että liika rahkan syöminen ei sovi minulle. Rahkalla saisin työpäivän aikaisen nälän pois, mutta mielummin syön vähemmän ilman vatsavaivoja Vatsanihan oireilee muutenkin kuin vain tämän Liten aikana. Itseasiassa ilman Liteä kärsisin varmaan enemmän vatsavaivoista mm. sokerin takia! Mutta siis, olen itse valinnut syödä sen patukan, koska se sopii vatsalleni paremmin. Ja koska patukat on niin hyviä, niin sekin saattaa olla syynä, että lounaan jälkeen maltan tuskin odottaa, että on välipalapatukan aika! :)
 
Ruokavalion muutos hiilaripitoisempaan aiheuttaa ryhmämme Facebook-keskustelun mukaan nälkää. Kroppa reagoi aina ruokavalion muutoksiin ja uskon, että nälän tunne johtuu myös siitä.
 
Ohjelmassa syödään kuitenkin aika paljon, n. 1800 kcal treenivapaapäivinä ja salitreenipäivinä lisäksi voi syödä banaanin ennen ja jälkeen treenin sekä protskua palautusjuomana. Voisi vetää myös latausjuomaa ennen treeniä ja treenin aikana treenijuomaa. Nämä olen jättänyt pois, koska en kuitenkaan ihan niin paljon halua lisäravinteilla vetää.
 
Ruokavalio koostuu ihan normaaleista ruoista. Lounaat ja päivälliset on periaatteessa ihan samanlaisia kuin mitä olen aiemminkin syönyt, ainut vaan, että en ole jokaisella aterialla syönyt hiilareita, vaan ruokavaliossani on ollut enemmän protskuja ja kasviksia. Vaikka niitäkin molempia tietenkin syödään Litessäkin reippaasti.
 
Aiemmin omilla syömisilläni minun on ollut vaikeaa hallita painoani, eli toisin sanoen olen syönyt liikaa. Olen ajatellut, että koska treenaan paljon, saan myös syödä. Nyt minulla on vihdoin ruokavalio, joka tukee treenaamista, saan tuloksia aikaan salilla, painot nousee, toivottavasti tulee lihastakin lisää mutta painoni ei kasva.

Tämä ruokavalio on siis todellakin sen  arvoista. Saan tällä haluamiani tuloksia.

Ajattelenko paniikin omaisesti koko ajan dieettiä tai treenaamista?
 
Syömisen voisi Litessä toteuttaa helpomminkin kuin mitä sen itse teen. Ruoat voisi pitää yksinkertaisena pasta-parsakaali-jauheliha-linjalla, mutta haluan vaihtelua ruokiin. En pidä tätä vain 10 viikon dieettinä, vaan tavoitteeni on löytää tästä järkevä tapa syödä myös ohjelman jälkeen. Opettelen siis tässä ruokavalion puitteissa kokkailemaan niin monipuolista ruokaa kuin vain mahdollista :) Rakastan muutenkin kokeilla uusia reseptejä. Pidän hyvästä ruoasta ja haluan paljon vaihtelua syömisiini. Olen AINA (siis viime vuosina) ajatellut paljon ruokaa, se ei ole paniikinomaista, vaan se tulee rakkaudesta ruokaan ja syömiseen. Parin-kolmen viime vuoden aikana gluteenittoman ruokavalioni myötä, olen muuttanut syömisiäni paaaaljon entistä terveellisempään suuntaan. Etsin ja kokeilen uusia juttuja paljon. Eli siis minulle ruoan ajatteleminen on ihan luontaista, en tee sitä väkisin. Ohjelman säännölliset ruoka-ajat pakottavat ajattelemaan mitä syödä ja missä vaiheessa, mutta tätä säännöllisyyttä olen juuri kaivannutkin. Voin paremmin, kun syön säännöllisesti ja tasaisesti joka päivä.

Treenaamisesta taas. Ei senkään ajatteleminen ole paniikinomaista. Ihmettelen, mistä tällainen mielikuva on tullut? Minulla oli 3 päivän treenivapaat, koska nyrjäytin nilkkani ja minulla oli tänään tentti mihin oli pakko yrittää lukea. Olen ennen Liteäkin treenannut jopa 10 tuntia viikossa. En paniikinomaisesti, vaan siksi, että kroppani vaatii päästä liikkeelle, rakastan treenaamista, se on minun ainut harrastukseni, siitä tulee minulle hyvä olo ja halun tehdä sitä. Viime keväänä opintojen takia en juurikaan ehtinyt liikkua ja minua ahdisti. Ei sen takia, että minun olisi PAKKO päästä liikkumaan, vaan koska halusin sitä. Tunnen oloni fyysisesti ja henkisesti terveemmäksi kun liikun. Liikkuminen on minulle tapa poistaa työn ja opiskelun aiheuttamaa stressiä.

Miksi minua sitten ahdistaa, stressaa tai masentaa?

Elämässä tulee aina huonoja päiviä. Minulla, tunneihmisellä ainakin :) Lisäksi stressaan asioista paljon, mutta se on vain minun tapani suhtautua vakavasti asioihin.

Tällä viikolla minua on ahdistanut ja stressannut torstaina yliopisto-opiskelijoille pitämäni elämäni ensimmäinen luento. Olen kova jännittämään, mutta luentosalin eteen mentyäni jännitys laukesi täysin, esitys meni täysin nappiin, sain vielä seuraavana päivänäkin kurssin opettajalta kiitoksia hyvästä esityksestä ja sain jälleen paljon lisää itsevarmuutta esiintymiseen ja omaan työhöni.


Lisäksi minua harmitti (tai masensi!) kun nyrjäytin nilkkani  maanantain treenissä. En ole tällä viikolla tehnyt yhtäkään aerobista treeniä. Toisaalta lepäilykin tekee hyvää, mutta rakastan aamuaerobisia aamukuudelta. Koko kroppa herää, piristyy ja siitä tulee koko päivän kestävä hyvä fiilis! Nämä on nyt jääneet nilkan takia kokonaan pois.

Tänään minulla taloustieteen tentti, se ahdisti, stressasi ja lukeminen masensi :) Tentti olikin lopulta paljon helpompi kuin olin ajatellut ja nyt olen taas niin tyytyväinen, kun jälleen on yksi kurssi takana ja 5 op suoritettu.

Näiden lisäksi minua ei ole ahdistanut, stressannut tai masentanut mikään. Lite tuo ryhtiä elämääni. Normaalisti olisin ollut näiden ahdistusten aikana kauheassa sokerihumalassa suklaan takia ja ollut entistä ahdistuneempi ja väsynyt. Liten ruoilla vireystila on koko ajan hyvä, verensokeri tasapainossa, ruoka on terveellistä ja hyvää.

Tänään menin heti tentin jälkeen salille. Kuinka ihanaa se olikaan kolmen vapaapäivän ja suoritetun tentin jälkeen! Ihan parasta! :) RAKASTAN SALITREENIÄ!! :)

Tuli vielä tuosta vapaapäivästä mieleen lomailu. Minulle ihanteellisin loma olisi sellainen, jossa voisin ja ehtisin urheilla joka päivä :) Treenaaminen on minulle tapa rentoutua.


Jos joku jaksoi lukea tämän kokonaan niin nostan hattua! :D Jos joku toinen Liteläinen lukee tänne asti, niin miten te näette nämä yllä olevat kysymykset dieetillä olon järkevyydestä? Ainakin sain itse koottua ajatukseni ylös ja muistutuksen itsellenikin mahdollisia tulevia huonoja päiviä varten, miksi teen tätä.

- Tiina -

2 kommenttia:

  1. Hyvin perusteltu, huomaa että sä todellakin nautit tuosta hommasta. Tottakai kaikilla on huonoja päiviä välillä, se on ihan normaalia. Tunnistan itseni monessa asiassa, mistä kirjoitat. Itse asiassa oon alkanu leikitteleen ajatuksella, et alkaisin itekin Litelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Sitten kun on sellainen sopiva hetki elämässä, että pystyt panostaa sen 10 viikkoa ohjelman noudattamiseen, niin suosittelen lämpimästi ottamaan haasteen vastaan! Aidon motivaationhan se vaatii! :)

      Poista