tiistai 19. marraskuuta 2013

Ketutus purkautui sisustusintoiluna

Mulla oli eilen huono päivä. Sain kuulla ikävistä selän takana juoruamisista. Ihmisillä on tarve puhua toisista ihmisistä, ymmärrän. Itsekin teen sitä välillä, vaikka pääsääntöisesti ajattelen ihmisistä hyvää (kunnes toisin todistetaan). Ilmeisesti elämäntapani on sellainen, että kaikki eivät sitä kestä. Se on todella harmillista, sillä minä elän itse omaa elämääni kuten kaikki muutkin elävät puolestaan omaa elämäänsä. Miksi ihmisillä on niin suuri tarve alkaa arvostelemaan toisia? Saako siitä todella niin paljon hyväksyntää muilta ihmisiltä, että siitä tulee hyvä mieli?

Kuva löytyi Google-kuvahausta ja osui ja uppos.
Nimittäin eilinen treeni meni kiukussa just sinne minne piti
.
Lopulta sain siis tästä keissistä vain entistä enemmän
voimaa ja tahtoa onnistua siinä mitä teen. Thanks mates!



Minun oloani ei paranna muista ihmisistä juoruilu, itse asiassa siitä tulee aika huono olo, oma mieli ei siitä ainakaan kohene. Paljon parempi fiilis tulee kun laittaa hyvän kiertämään, suhtautuu asioihin positiivisesti, vaikka kehuu ja kannustaa toisia, sanoo ainakin sanan kiitos kun sille on paikkansa.

Joku saattaa ajatella, että minun elämäni on niin helppoa, kun olen lapseton, että kyllähän minulla onkin aikaa ruoanlaittoon ja kuntoiluun. Kyllä, myönnän, että elämäni on perheellisiin verrattuna helppoa sen puolesta, että minun tarvitsee huolehtia vain itsestäni, miehestäni ja kissoista. Ehdin huolehtia itsestäni, mutta se on oma valintani. Perheen sijasta minut pitää kuitenkin kiireisenä opiskelut. Nyt syksyllä on ollut vähän helpompaa, mutta se kostautuukin talvella tenttisumana. Pari tenttiä on jo takana syksyn osalta ja pari ryhmätyötä pitää vielä tehdä vajaa kuukauden sisään. Huolehdin silti myös kiireisen opiskelurupeaman keskellä, että muistan, jaksan ja ehdin liikkua ja syödä terveellisesti, sillä se auttaa minua jaksamaan arjen kiireiden keskellä. Olen kuntoillut nyt syksyllä n. 4-7 tuntia viikossa. Se on aika paljon, mutta vähemmälläkin kuntoilulla saa pidettyä itsestään huolta, kun tekee tehokkaita treenejä. Tapoja treenata on monia, eikä aina tarvitse kuntoilla tuntia päivässä. Minä treenaan miten treenaan, ja se on oma asiani.

Ruoanlaittoon minulla menee myös ehkä tunti päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Yritän viikonloppuisin tehdä isompia annoksia ruokia, että säästyn arkipäivinä ruoanlaitolta. Arvostan itse hyvää, puhdasta ja terveellistä ruokaa. Se on asia mihin minä haluan panostaa. Se on oma asiani.

Mietin eilen kiukuspäissäni vaikka mitä inhottavia asioita, joita olisin halunnut ilmaista täällä blogissa. En siihen kuitenkaan lähde, koska en halua velloa huonoissa fiiliksissä. Sen vain vielä sanon, että toivon, että niitä lukijoita, jotka inspiroituvat blogistani olisi enemmän kuin niitä jotka kadehtivat minua blogissa esille tuomani elämäntyylin takia. Muistakaa kuitenkin, että blogini on treeniblogi ja kerron blogissa lähinnä treeneihin, ruokaan ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Elämässäni on kuitenkin paljon muitakin asioita, joista en kerro ja joista ette tiedä mitään. Ihmistä ei voi tuomita pienen siivun vuoksi - kerron täällä julkisesti vain niitä asioita, joita haluan tuoda ilmi. 

Jokainen on kateellinen jostakin jollekin. Minäkin kadehdin monia ihmisiä monista asioista. Yritän kuitenkin kääntää kateuden voimakseni - en voi elää kuten muut, mutta voin inspiroitua kateudesta ja yrittää tuoda elämääni enemmän niitä asioita joista muita kadehdin. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Mutta minä itse valitsen oman tapani elää ja se on minun tapani.

Päätin kuitenkin, että koska nämä juorut ja paskanpuhumiset eivät minun elämään vaikuttaneet millään tavalla ennen tietoa niistä, niin en anna niiden vaikuttaa minun elämääni tuon tiedon jälkeenkään. Ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelevat. My life is my life ja I chooce my choice, ja mitä näitä nyt oli.

Käänsin eilen tämän aiheen aiheuttaman ketutuksen ja oman kateuteni sisustusvimmaan. Ehkä tuollainen kateus ja ketutus luovatkin vain luovaa fiilistä? Mun oli pakko saada piristystä mielelle ja kotiini, joten lähdin vielä salin, syömisen ja suihkun jälkeen Anttilaan ostoksille. Ennätin sinne sopivasti puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Olin suunnilleen ainut asiakas, joten sain pähkäillä ihan rauhassa. Kotona oma tyyli on jo ihan selvä, mustaa, valkoista ja ripaus punaista. Sitä tyyliä oli tarkoitus vahvistaa. Ideoita kumpus vaikka kuinka paljon mutta harmi kun ei kaikkea voi kerralla toteuttaa :) Mitä sitä sitten kadehtis ja miettis?

Laitan tänne nyt poikkeuksellisesti kuvia kotoani - sisustusbloggaajaksi en ole kuitenkaan ajatellut tämän enempää ryhtyä. Tai mikä jottei voisin esitellä tulevia himotuksen kohteitani sisustukseen suhteen jahka niitä saan toteutettua joskus.

Eilen ostin Teeman mustat neliönmuotoiset kulhot, rakastan niitä! Aion hankkiutua vanhoista keltaisista teema-astioista eroon ja hankkia tuota mustaa tilalle. Lisäksi ihastuin noihin Arabian Piilopaikka-mukeihin, ne oli musta niin suloisia oravineen, pupuineen ja perhosineen, että pakko ne oli hankkia. Muki on 0,4 dl, jota pienemmästä kupista ei voi kyllä teetä nauttia! :)

Lisäksi ostin nuo mustat pyöreät tabletit keittiöön ja pari musta-valkoista tyynyliinaa. Toinen on tuo valko-musta raidallinen, joka kuvassa näyttää harmaalta sekä tuo mustalla pohjalla oleva tyynyliina, jossa on valkoisia ohuita raitoja. Nämä kaikki ovat Anttilan Anno-merkkisiä. Punaiset verhot ja tyynyliinat olinkin juuri vaihtanut. Ne piristävät niin kivasti ja tuovat ihanaa lämpöä kotiin. Pienillä asioilla saa suuren muutoksen aikaan, niin elämässä kuin sisustuksessa!


 Mitäs pidätte mun uusista hankinnoista? :)

- Tiina -

4 kommenttia:

  1. Tykkään, tykkään! Toi muki on kyl ihan supersuloinen! <3
    Ja hyvin osaat suhtautua, se on juurikin niin, että blogissa näkyy vain tietty (valikoitunut) osuus elämästä, eikä sinne ole tarvetta kirjoitella kaikesta. Halit!
    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas muru! <3 Eikö olekin suloinen, ihan sydämeni menetin ja haluaisin juoda nyt vain siitä mukista koko ajan :D Hassua! :)
      Halit takaisin! <3

      Poista
  2. Ihana tuo tutkiva kissa verhon uumenissa ^_^

    Tuo on kyllä niin tosi, että ihmiset luulee tietävänsä kokonaiskuvan kun tietävät osan totuutta... Juurikin näin, että blogia lukemalla ei todellakaan voi tietää toisen elämästä kaikkea.

    Sitäkin oon miettiny, että helpointa olis olla intohimoton, hajuton ja mauton. Mä olen saanut kuulla jopa omalta isältäni olevani kärkäs mielipiteitteni kanssa O.o En mielestäni ole yleisellä tasolla, vain jos asia on iso ja tärkeä ja niissä aiheissa mennään jo ihan oikeudenmukaisuuskysymyksiin yms. Ilmeisesti jotkut ihmiset kuitenkin osaavat suhteutua helpommin ihmisiin, jotka eivät häiritse omaa ajatusmaailmaa pahassa eikä edes hyvässä. Itse tykkään saada ajateltavaa ja pohdittavaa, ei tulis mieleenikään ympäröidä itseäni täysin "beigeillä" ihmisillä. Ja se, että meillä on harrastus ja intohimo saattaa samaten häiritä muiden olemista. Ilmeisestikin...

    Munkin pitäisi ostaa uusia kippoja, ihan jo että saisi uudenlaisia kuvia blogiin :P :) Ajattelin käydä joku päivä Tokyokanissa katselemassa, Sports Ladyn blogista muistu mieleen kyseinen paikka josta ennen kävin haalimassa kivaleväsalaatteja (nyt olen saanut niistä tarpeekseni). Jos yhden ihanan raaskisi ostaa :)

    Ja tsemppiä! Onneks meidän ei tarvitse välittää pienisieluisten ihmisten puheista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana kisu! :) Meidän Jope on aina niin utelias - uudet verhot niin pitää heti tutkia mitä sieltä takaa löytyy.

      Mä oon kans niitä tyyppejä, joilla löytyy mielipiteitä joka asiaan (mummolta perittyä). Onneksi oon oppinut vähän suodattamaan, ettei ihan kaikkia mielipiteitään kannata kertoa vaikka vaikeeta se joskus on :) Mutta nuorempana (teininä-nuorena aikuisena) olin kuitenkin vielä niitä, jonka piti aina mielistellä toisia, olla samaa mieltä, ihan-sama tyyppiä. Kun itse on vihdoin pitkän etsinnän jälkeen löytänyt sen, mitä minä olen, mitä haluan elämältä, mitä ajattelen, mitä tunnen, ja että se kaikki on todellakin ok - en halua olla mikään intohimoton, hajuton, mauton, väritön tyyppi. Mä suhtaudun asioihin tunteella, se on syvällä mun luonteessa. Kun innostun jostain, teen sen vähintään sata lasissa.

      Välillä kyllä itsekin ihmettelen muiden valintoja elämässä, mutta ehkäpä minullakin saattaa olla siihen oikeus. Jokainen kuitenkin elää kuten parhaaksi katsoo.

      Jos ei kuitenkaan ole tyytyväinen omaan elämäänsä, silloin kannattaa tehdä rohkeasti muutos, sitoutus siihen, pyrkiä kohti tavoitteitaan.

      Mä olen löytänyt rakkaan harrastuksen ja lisäksi bloggaaminen on huippukivaa. Näistä en aio luopua vaikka muut siitä niin mielensä pahoittaisivat :)

      Tsemppiä sulle kans! :) Ainut mistä pitää välittää, että itsellä on hyvä olla - ja vähän muillakin!

      Poista