Eilen illalla päätin, että nyt Liten loppuajan teen vähän enemmän aerobista. Yritän saada vielä vähän tiristettyä ylimääräistä pois ennen kuukauden kuluttua tulevaa lomaa. Kyllä, tästä päivästä tasan kuukausi eteenpäin niin olen matkalla Miamin ja Karibian aurinkoon! Pitäis varmaan ottaa jo aamukampa käyttöön.
Laitoin taas aamulla herätyksen klo 5:55. Jotenkin sitä aina kellon soidessa empii, että lähteäkö vai ei... Katsoin AccuWeatherista säätilaa, ja se näytti vesisadetta. Hetken kuuntelin kuuluuko ulkoa sateen ropinaa. Ei kuulunut. Sängystä ylös, lämpökerrastopäälle ja lämmintä myös päälle, lenkkarit jalkaan ja ulos! Mä olin niin tyytyväinen, että olin ulkona, enkä peiton alla jatkamassa unia.
Pimeää siellä oli. Tajusin, että enää ei ehdi aamulenkin aikana edes aurinko nousta. Huh! Apua. Tätä pimeyttä kestääkin sitten muutama kuukausi. Ulkona oleminen ja reipas liikunta auttaa kuitenkin kaamosmasennukseen, believe me! Pimeys tuntuu vähemmän pahalta, kun sinne vaan rohkeasti menee nauttimaan raikkaasta ilmasta. Saa kunnolla happea ja tuntee elävänsä. Miten olen voinut ennen elää ilman aamulenkkejä?
Aamulla sitä herää paljon paremmin uuteen päivään, kun herää aikaisin ja lähtee ulos. Saa virtaa koko päiväksi. Mitä se puoli tuntia - tunnin pidempään nukkuminen auttaa siinä vaiheessa kun unta on kuitenkin tullut jo seitsemän tuntia? Uskallan väittää, että tunnin aamulenkki piristää enemmän kuin tunnin pidempään nukkuminen! En olisi vuosi sitten uskonut, että voin ihan pokalla väittää näin. Olen nimittäin aina ollut tosi aamu-uninen, torkuttanut joskus tunninkin putkeen, aina vähintään perin torkkunapin painalluksen verran. En kuitenkaan ole ennenkään ollut mikään myöhään kukkuja, olen vaan tarvinnut paljon enemmän unta. Uskon, että ruoan puhdistaminen on tehnyt tepposensa mun unentarpeelle. Syön huomattavasti vähemmän sokeria kuin ennen, syön vain hyviä rasvoja, vältän lisäaineita, käytän jotain superfoodeja, syön d- ja monivitamiinit, magnesiumit, omega-kolmoset säännöllisesti. Juon paljon vettä, enkä oikeastaan mitään muuta enää juokaan, vettä ja vihreää teetä. Ja liikun säännöllisesti.
Tänään kävin Säteessä lahjaostoksilla. Kuinka ollakaan niin kassalla oli myynnissä tällaisia ihania nahkaisia rannekoruja joissa oli ihania tekstejä! Katsoin ensin sellaista punaista jossa oli teksti: "Elä, naura, rakasta" tms. Mutta sitten huomasin tämän "Never never give up". Sopi tähän mun elämään ja projektiin aika hyvin! :) Tämän korun on suunnitellut Anne Vuorela ja on Vernada -merkkinen, lisätietoa löytyy osoitteesta www.vernada.net .
Lähdenpä tästä ajelemaan taas kohti Lapuaa. Kolmas kerta tällä viikolla. On ollut niin hyviä syitä käydä siellä, että edes takas ajelu ei haittaa :) Tänään tosin jään yöksi, en jaksa enää illalla ajella takaisin. Illalle suunniteltu sali jää väliin, mutta ehtiihän sitä huomennakin sitten! :)
Mukavaa viikonlopun alkua! :)
- Tiina -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti