lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kesäkurpitsa-perunalasagne

Kesäkurpitsalasagnen reseptejä on netti pullollaan. Osassa kesäkurpitsa korvaa lasagnelevyt ja osassa taas käytetään pastalasagnelevyjä kesäkurpitsan kanssa. 

Tein tällä viikolla kesäkurpitsalasagnea kahdesti eri tavalla.

Aluksi tein lasagnen suoraan Yhteishyvän reseptin mukaisesti vähähiilihydraattisena lasagnena. Siitä tuli niin hyvää, että halusin tehdä sitä heti uudelleen. Halusin kuitenkin saada lasagneen hiilihydraatteja käyttämättä pastaa. Päätin siis lisätä mukaan perunaviipaleita. Reseptinä voitte käyttää siis ihan hyvin tuota Yhteishyvän reseptiä, mutta lisäksi tulee 6-8- perunaa kuorittuina ja viipaloituna. Paitsi, että sen poikkeuksen itse tein tuohon reseptiin nopeuttaakseni kokkaamista, että en antanut kesäkurpitsojen hikoilla enkä valuttanut tomaattimurskaa.

Lasagne on helppo tehdä sillä siinä ei käytetä kovinkaan montaa raaka-ainetta. Alla olevassa kuvassa on kaikki pääraaka-aineet, 2 isoa kesäkurpitsaa, 400 g jauhelihaa, 400 g tomaattimurskaa, 1 prk tomaattipyrettä, sipuli, valkosipulia ja mozzarellaa. Lisäksi tietenkin jauhelihakastikkeeseen laitetaan suolaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan. Laitoin lisäksi ainakin chilijauhetta ja basilikaa.


Ensimmäisen tämän viikkoisista lasagneistani tein tosiaan "perinteisesti", eli viipaloin kesäkurpitsat pitkittäisesti ja ladoin jauhelihakastiketta, mozzarellaa ja kesäkurpitsaa kerroksittain.


Toiseen lasagneen viipaloin kesäkurpitsat tavallisiksi viipaleiksi joten ne olivat suunnilleen samankokoisia kuin perunaviipaleetkin. Kerrokset tein taas ihan normaalisti, ainoastaan että perunoille tuli omat kerroksensa. Alimmaksi laitoin jauhelihakastiketta, sitten kesäkurpitsaa jonka päälle perunaa jotka maustoin suolalla ja mozzarella perunakerroksen päälle.

Kun sain ruoan uuniin menin ulos tekemään pihahommia. Arvelin, että ruoassa kestäisi tunti valmistua ja laitoin puhelimen ajastimen soimaan sisälle tulemisen merkiksi. Noooh... Olisi se ruoka valmistunut varmana varttia aiemmin, eikä olisi mozzarellat ihan palaneet ;) Ei ruoka kuitenkaan onneksi maistunut palaneelta. Perunakin sopi tosi hyvin jauhelihan ja kesäkurpitsan kanssa. Aion jatkossakin ehdottomasti tehdä kesäkurpitsalasagenen tällä versiolla!



Lautaselle vielä mukaan kasa hapankaalia ja toinen kasa raejuustoa. Ai oliko hyvää? Kysyppä joku toinen!



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Trainer4Youn kuntosalivalmentajan näyttökoe suoritettu!

Huhhuh! Nyt on kuntosalivalmentajan koulutuksen näyttökoe suoritettu. Tulihan tätä taas jännitettyä aikansa. Tosin kyllä mä luin ja valmistauduin paljon. Ja onhan tässä sinänsä kuntosaliharjoittelu aloitettu 13 vuotta sitten. Saimme valmiiksi pari A4 jossa oli yhteensä 26 liikettä olennaisine pointteineen. Eli 26 liikettä piti opetella itse tekemään ja vielä ohjaamaankin oikein

Olin treenaillut itse tekemälläni ohjelmalla edellisestä koulutuspäivästä alkaen, jossa oli monta liikettä näistä opeteltavista. Olin kirjoittanut salivihkooni kaikki opeteltavat liikkeet selityksineen ja itse treenaillessani kävin vihosta läpi suorituksen tekniikoita. Lisäksi salilla treenatessa kävin mielessäni liikettä läpi osissa, että mitä oikeasti teen missäkin vaiheessa, mikä nivel liikkuu ja missä liike tuntuu.

Ohjauskaavaa en ollut päntännyt paljon yhtään mutta luotin siihen, että se menee tilanteessa ihan luonnollisesti. Onneksi olin pariin otteeseen käynyt ohjaamassa työkaveria tekemäni ohjelman kanssa. Sitäkin varten olin jo prepannut paljon liikkeitä.

Kaikesta valmistautumisestani huolimatta minua jännitti. En tiennyt millainen ohjaustilanne olisi. Olin jo varautunut pahimpaan, eli siihen, että 20 muuta opiskelijaa tölläisi vieressä kun ohjaan vieraalle parille vaikeaa liikettä (esim. Vatsalihasliike lantionnosto matolla) ja suorituksen jälkeen kaikki heittäisi kriittisiä kommentteja päin naamaa :D No eihän se todellakaan tällainen tilanne ollut.

Oman parinsa sai valita itse ja olimme sopineet K:n kanssa olevamme pari. Kouluttajista vain toinen oli yhden parin kanssa. K ohjasi ensin ja Maija antoi hänelle ohjattavaksu liikkeeksi polven ojennus laitteessa. Minä olin siis K:n asiakkaana tilanteessa. K:n suoriuduttua Maija antoi minulle liikkeeksi alataljasoudun ja sen aikaa kun Maija antoi K:lle palautteen minä sain henkisesti valmistautua suorittamaan ohjauksen.

Olin tosi helpottunut mun liikkeestä sillä sitä olin käynyt läpi huolella. Se kuuluu myös omaan saliohjelmaani joten olin alusta alkaen aika varmoilla linjoilla, että pääsen näyttökokeesta läpi. Tosin aina takaraivossa jyystää se jännitykseni, joka saattaa laueta typerissä tilanteissa ja menen ihan puihin ja alan sönköttämään jotain outoa. Tässä tunsin kuitenkin olevani turvallisilla vesillä ja vain parin ihmisen seurassa pystyin relaamaan ihan hyvin.

Ohjaustilanne menikin lopulta mielestäni aika hyvin enkä olisi osannut mitään tehdä paremmin. Palautetta saadessani sain kuitenkin palautetta, että liikkeen olennaisimmat asiat pitäisi vielä sanoa jämäkästi ja positiivisen palautteen antaminen unohtui. Palautteesta en muista enää muuta :D Paitsi, että läpi pääsin ja sain 4+. Tyytyväinen olin suoritukseeni. Nyt on sekin vaihe ohi. Koulutukseen kuuluu vielä teoriakoe ja se pitää suorittaa parin viikon sisään. Siinä tulee 60 kysymystä joihin pitää vastata 30 minuutissa netissä ja 70 %  pitää olla oikein, että pääsee läpi.

Siinä onkin sitten seuraava jännityksen paikka! :D Yritän sen kyllä saada suoritettua mahdollisimman pian alta pois. Sitten olen kuntosalivalmentaja, joskin täysin kokematon sellainen ;)

- Tiina -

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Paremmat päivät alkaneet on

Mukavia päiviä on takana jo muutama! "Jo"-sanalla tarkoitan sitä, että viikonloppuna mulla oli joku ihme ahdistus päällä kaikesta. Tai siltä tuntui, vaikka kaikki oli hyvin. Kirjoitin siitä tunteesta blogiin siltä osin kuin liittyi blogiin ja treeneihin ja sen jälkeen alkoikin heti helpottaa. Heti julkaistuani sen kirjoituksen, aurinko alkoi paistaa niin ulkona kuin mun mielessäni. Siitä lähtien se aurinko on pysynyt ylhäällä.

Treenaamiselle alkaa olla taas aikaa. Myös aamuheräämiset alkaa maistua hyvältä. Tällä viikolla olen noussut ylös kahtena päivänä klo 6 ja tänään 5:30! Uskoisitteko, että vielä joku aika sitten olen vaivoin noussut seiskalta-puoli kasilta kolmen vartin torkuttamisen jälkeen. Musta tuntuu, että ainakin seuraavaan talveen asti voisin olla aamuvirkku :) Aamusalit, aamuaerobiset ulkoillen tai aikaiset töihin menemiset ja näin ollen aikaiset kotiin lähdöt alkaa houkuttaa sitä mukaa kuin aamuaurinko paistaa entistä aiemmin. En voi vannoa, mutta uskon, että syömilläni superfoodeilla on jotain tekemistä tämän piristymisen kanssa. En ole talvenkaan aikana ihan kuoleman väsynyt ollut, kuten aiempina vuosina. Päikkäreitäkin olen ottanut tämän vuoden aikana ehkä pari kertaa, aiemmin nekin melkein joka päivä. 

Ei mun pitänyt kuitenkaan mun nukkumisista kirjoittaa, vaan siitä kuinka mä olen viettänyt kivoja päiviä tällä viikolla.


Olin eilen pitkällä kävelylenkillä auringonpaisteessa ystäväni kanssa. Rakastan tätä lähiluontoa ja merta auringonpaisteessa, ja keväällä se auringonpaiste on niin speciaalia ja ihanaa. Nautin joka hetkestä kun saa viettää ulkona lenkkipoluilla.


Kauniita maisemia tuli matkan varrelle niin paljon, että se jo alkoi hidastaa matkaa ;) Ehkä joku päivä teen kuvausreissun yksin, että hidastan vain omaa matkantekoani...



Eilisen melkein 1,5 h ja melkein 9 km kävelylenkistä johtuen väsähdin illallisen jälkeen niin, että menin aikaisin nukkumaan. Laitoin kellon herättämään tänään 5:30 jotta ehtisin lähteä 6 bussilla vielä salille ennen töihin menoa. En ole varmaan koskaan noussut noin aikaisin, ellei ole tarvinnut lähteä lentokentälle :D Aamuaurinko on ehkä paras juttu mitä tiedän. Niitä aamuaerobisia on pakko alkaa tekemään. Olen aina luullut olevani auringonlaskujen ystävä, mutta kyllä auringonnousut vie ehdottomasti voiton kauneudellaan!

Matkalla salille aurinko pilkotti puiden lomasta


Aamulla salilla tein laatimani 1-jakoisen kiertoharjoitteluohjelman. Ohjelma kuuluu osaksi kuntosalivalmentajan lähipäivää tulevana viikonloppuna. Ohjelma oli hyvä saada itse treenattua ennen viikonloppua, että voi seistä ohjelmansa takana kun sitä esittelee parilleen. Tein ohjelman kuntosaliharrastusta aloittelevaa kuntoilijaa ajatellen, joka olikin tehtävän annossa valmiiksi määritelty. Aika kevyt mutta mukava ohjelma vaikka itsellekin palauttavaksi koko kropan ohjelmaksi viikon rankempien treenien ohella.


Salille otin mukaan treenin jälkeen vedettäväksi Solgarin Whey to go- suklaan makuista heraproteiinia, jonka tilasin iHerbistä ja josta tykkään tosi paljon. Niin paljon, että tilaukseen meni juuri lisää :) Lisäksi palauttavaksi hiilariksi banaani. Töihin päästyäni sitten vedin vielä aamupalaksi tekemäni smoothien, jonka vein työpaikan jääkaappiin ennen salille menoa. Aika kätevää kun työpaikka on salin vieressä :)

Lounaaksi vedin kuitenkin jättiannokset salaattia, porkkanaraastetta ja kurpitsaa sekä uuniperunan täytettä, jota tuli lastattua lautaselle sellainen keko, ettei peruna siihen enää mahtunut :D Toki se mahtui onneksi tarjottimelle. Tuli vähän syötyä, mutta hei, olinhan mä sentään ollut jo salilla :D Hyvä peruste itselle, jotta voi hyvällä omalla tunnolla syödä paljon :) Kroppa tarvii nyt energiaa palautuakseen... Mitä se toki tarviikin, mutta joku tolkku sentään pitäisi koittaa säilyttää...


Töiden jälkeen harrastinkin hyötyliikuntaa ja kävelin kaupunkiin. Mulla vapautui vähän "ylimääräistä" aikaa, ja mietin mitä sillä tekisin...


Päädyinkin Sweet Vaasaan teelle. Siellä on niin ihania kakkuja ja myös paljon gluteenittomia (tosin sokerillisia!), ettei oikein osaa valita :)


Päädyin tähän ihanan raikkaaseen vadelma-kakkuun ja vihreään teehen. Voi luoja kun se oli hyvää!! Pohja oli tehty (?) marengista, tai sitä siinä ainakin oli mukana. Tosi hyvää! Lempikahvila on nyt lopullisesti vaihtunut Cafe de Parisista Sweet Vaasaan. Tosin sieltä saa edelleen maailman parasta pätkis-kaakaota :D


Kotona teinkin kesäkurpitsalasagnea vähän muunnellen. Reseptiä on tulossa! Tuli huippuhyvää, pidin sen tunnin uunissa saman aikaa kun kävin lakaisemassa taloyhtiön talkkarivuorolla talon edustan kivenmurikat pois ja totesin sen vähän liian pitkäksi aikaa, kun päällä oleva mozzarella oli ihan mustaa :D Nooh... Mitäs pienistä. Onneksi se ei makuun vaikuttanut kuitenkaan. Kyytipoikana vielä kasa hapankaalia ja toinen kasa raejuustoa.


Halusin ehdottomasti olla illalla vielä ulkona ja päädyin tosiaan harkitsemani juoksulenkin sijasta tekemään talkkarihommia. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Huhkin harjanvarressa 40 minuuttia.
 
Iltapalaksi vielä Torkkuja ja nokkosia -blogin maapähkinävoismoothie, jonka luvataan olevan syntisen hyvää!! Ja telkusta tietenkin tulee Jutta ja puolen vuoden superdieetit. Harmi, kun on jo viimeinen jakso. Sunnuntaina kuitenkin alkaa Avalta Suurin pudottaja. Jes!

Iloista illan jatkoa! :)

- Tiina -

Se aika vuodesta

Tämä viikko on taas puolessa välissä. Aivan uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluukaan. Onko iällä jotain tekemistä sen kanssa? Vai johtuuko se siitä, että mitä vanhemmaksi tulemme, lakkaamme keskittymättä hetkeen, elämästä sitä päivää joka kalenterin mukaan on menossa. Mielemme laukkaa tulevissa tapahtumissa, kalenterin suunnittelussa, siinä miten tekemistä on liikaa ja aikaa liian vähän. Missä vaiheessa käy niin, että lakkaamme elämästä hetkessä ja suunnittelemme vain, lopulta suoritamme päivämme valmiin suunnitelman pohjalta tiukan aikataulun hallitessa elämän kaaosta?

Mä olen koko alkuvuoden elänyt elämääni odottaen kevättä, tätä hetkeä. Ajatellut, että sitten helpottaa, kun... Sitten ehdin nauttia elämästä, kun tulee kevät. Sitten ehdin taas urheilla, siivota, blogata, tehdä ruokaa, viettää aikaa rakkaani ja ystävieni kanssa, nauttia elämästä jokaisesta päivästä. Auringosta, ulkoilusta, juoksemisesta, hiipivästä lämmöstä, hiirenkorville nousevista koivun lehdistä, vihertyvästä luonnosta, valosta. Normaalin mittaisista työpäivistä ja ehkä muutamasta ylimääräisestä vapaapäivästä.

Se aika vuodesta alkaa nyt!

Iltalenkillä ystävän kanssa auringonpaisteessa. Parasta! <3

Elämä alkaa siis voittaa raskaan talven jäljiltä. Ammatinvalintasyistä talvella en koskaan pääse helpolla. Toisaalta nopeasti kuluvat talvikuukaudet eivät minua haittaa, sillä en pidä talvesta yhtään. Kun alkaa olla aikaa, haluaa nauttia jokaisesta päivästä ja erityisesti sellaisista aurinkoisista päivistä mistä tällä viikolla saamme nauttia. Onneksi en ole allerginen tuolle katupölylle, sitä on nyt joka paikassa!

Nautitaan keväästä ja lisääntyvästä valosta ja lämmöstä!

- Tiina -

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Suunta hukassa

Mulla on joku yleiskriisi monen asian kanssa. En edes halua ajatella kaikkea vaan tekis vaan mieli heittää aivot narikkaan ja puuhailla kaikkea mukavaa, esimerkiksi nauttia lahjaksi saamani PlayStationin iloista: NetFlixistä ja siitä että pääsen taas pitkästä aikaa pelaamaan mun suosikkipeliäni DanceStarPartya! :D Sen kanssa saa pitää yksin hauskaa niin että hengästyy ja hiki lentää. Sillä viihdytinkin itseäni aamulla.

Yksi kriiseistäni liittyy blogiin. Perustin viime heinäkuussa tämän blogin treeniblogiksi. Silloin kaipasin itselleni motivaation lähdettä ja sitä, että saisi jakaa intoni liikkumiseen mahdollisten lukijoiden kanssa. Blogi on ollut minulle siitä lähtien mahtava harrastus ja pidän siitä toki edelleen. Mulla on vaan blogin puolesta kriisi siitä, että mä en tällä hetkellä koe samanlaista intoa liikkumiseen kuin viime vuoden aikana. Olen toki treenaillut koko tämänkin vuoden, mutta joku into siitä puuttuu? En tiedä. Mielelläni käyn salilla ja tosi kivaa oli aloitella juoksuakin taas. Eilenkin juoksin yli 7 km lenkin, mutta joku ihme kipinä silti puuttuu. Tai ehkä mä en vaan jaksa kaikkea siitä näkökulmasta, että mitä tästä kirjoitan blogiin. Ehkä siksikään en ole treeneistä paljon viime aikoina kirjoitellut. Teenkö asioita blogin takia vai itseni takia, siinä hyvä kysymys itselleni selvitettäväksi.

Blogini onkin ollut lähinnä ruokablogi koko vuoden. Haittaako se teitä lukiojita? Millaisia juttuja haluaisitte lukea liikkumiseen liittyen? Mun omista treeneistäni vai kaipaatteko enemmän vinkkejä omaan liikkumiseen? Aloittelijan 5 km juoksuohjelmaa multa on pyydetty ja se tulee heti kun mulla on aikaa hankkia siihen vähän lähdemateriaalia, eli ensi viikonlopun jälkeen.

Kävin keinumassakin eilen odotellessani seuralaistani.
Se kuulosti kivalta ajatukselta mutta heti alkoi huippaamaan
, :D
Ei ollut sekään kivaa.

Jotenkin itsellä tuntuu olevan suunta hukassa myös oman liikkumiseni suhteen. Nyt olen tehnyt kolmatta viikkoa 2 -jakoista ohjelmaa 15 toiston sarjoilla, tavoitteena parantaa lihaskestävyyttä. Treenit sujuu ihan hyvin, juuri tulin tekemästä jalka-selkätreenin. Jotenkin kuitenkin kaipaan taas jotain oikeaa ohjelmaa mihin ryhtyä. FitFarmin Liten aikana olin niin into piukeana salitreenaamisen suhteen ja tuloksia tuli 10 viikon ohjelman aikana. Se aika opetti mulle kärsivällisyyttää treenaamisen suhteen, mutta nyt se vanha tuttu kärsimättömyys taas puskee pintaan.

Taustan tekstistä huolimatta en ollut
CrossFitissä vaan normi salilla.
Palkkari ja banaani on niin <3

Nyt mä olen into piukeana lähinnä syömisestä ja raakakakuista :D Ne on kyllä tosi terveellisiä, mutta kalori on silti kalori ja kertyy ne terveellisetkin ylimääräiset kalorit tuohon vyötärölle. Joten päätin pitää hetken taukoa niistäkin herkuista. Joku punainen lanka mulla puuttuu tästä hommasta. Ihan kuin leijuisin jossain välitilassa. Tästä syystä olen ajatellut, että vetäisin nyt keväällä vielä FitFarmin BikiniChallenge -ohjelman. Jos saisin jotain riemua elämääni siitä, että tekisin itselleni jotain suunnitelmallista ja tavoitteellista ja samalla saisin kroppaani timmimpään kuntoon. Joku muu sanelis miten mä treenaan ja miten mun pitää syödä. Saisin vastuun itsestäni jollekin muulle taholle, ei tarttis itse päättää tai ajatella, tehdä vaan, ajattelematta yhtään mitään. Sen jälkeen oliskin jo kesä ja riemua riittäis senkin johdosta.

Voisko sitä joskus vain treenailla treenien ilosta ja syödä vain syömisen ilosta?

Syömisen ilosta söin perjantaina pizzan, joka heti jämähti vyötärölle.
Tai sitten sinne oli jäänyt jo ne raakakakut ja muut raakaherkut.

Mun näköjään pitää aina tehdä joku numero näistä jutuista ja heti jos tarkka tavoite puuttuu niin ei osaa olla vaan. Tämän hetkinen tunne saattaa liittyä koko kevään ajan vallitsevaan kiireeseen. Vaikka se jatkuu töissä edelleen, osittain on jo alkanut näkyä valoa tunnelin päässä. Nyt vaan huvittais jo antaa kaiken olla ja olla vaan, tekemättä yhtään mitään järkevää.

Ensi viikonloppuna on kuntosalivalmentajan koulutuksen näyttökoe ja sekin stressaa ja jännittää. Mä stressaan ja jännitän aina vähän kaikkea. Liikkeitä pitää osata 26 tekniikat oikein ja niistä arvotaan yksi jokaiselle ohjattavaksi. Liikkeet sinänsä on ihan "helppoja", itse ne osaan tehdä (osaanko oikealla tekniikalla, siitä en ole niin varma?). Mutta niistä jokaisesta liikkeestä pitää lisäksi osata sanoa mihin lihakseen ne vaikuttaa ja mistä kukin lihas lähtee ja mihin se kiinnittyy. Mulla ei ole niin syvää osaamista tuosta ihmisen fysiikasta, että siitä osuudesta selviäisin kunnialla... Pitäis päntätä niitäkin, mutta... Mua ei huvita nyt mikään mitä on pakko.

WSC:n CrossFit-salin seinältä bongattua...
Pitäis ehkä käydä taas CrossFitissä niin
treeni herättäis suurempia tunteita.


Kai mä jännitän myös sitä, että meillä saattaa suunta muuttua kotimatkassakin. Oon aina muuttanut innoissani uusiin koteihin, joita mulla on ehtinyt pikaisella laskulla olla 16 tämän elämäni aikana. Vaikka nytkin muuttaisin innoissani uuteen, niin nykyisestä luopuminen aiheuttaa haikeutta. Ja se ajatus muuttamisesta ja pakkaamisen pakosta aiheuttaa tuskaa nyt, kun on fiilis, että haluaisin vain olla tekemättä yhtään mitään. No, voi olla, ettei se muutto toteudu, selvinnee ensi viikon aikana sekin mitä tapahtuu.

Nyt mä ryhdyn taas hommiin, mitä on pakko tehdä. Koitan selvitellä pääni sisällä blogiini liittyvän suunnan hukkumisen ja saada jostain langasta taas kiinni. Lukijoilta mielellään otetaan kommentteja vastaan mitä haluatte ja toivotte blogilta? Jatkanko vanhalla linjalla vai kaipaatteko jotain uutta? Enemmän treeni- vai ruokajuttuja vai sopivassa suhteessa molempia? Vai pitäiskö mun lopettaa koko treeniblogi ja aloittaa uus ruokablogi? :D Enemmän omakohtaisia löpinöitä vai oikeeta asiaa?

Ehkä tää fiilis on vain harmaan sään aiheuttamaa kevätdepistelyä. Ei aina voi olla kivaa. Ehkä se aurinko taas pian paistaa.

- Tiina -

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kuntosaliharjoittelun erilaisista tavoitteista

Kuntosalivalmentajan koulutuksessa tärkein oppini oli itsestään selvältä kuulostava asia: Eri tavoitteita varten pitää treenata eri tavalla. Hyvin loogista. Tiesin tämän toki entuudestaankin, että näin tietenkin on, mutta kokonaisuus selkiytyi päähäni koulutuksen aikana.

Kuntosaliharjoittelu ja lihaskuntoharjoittelu ylipäänstä on todella monipuolinen liikuntamuoto. Se saa aikaan toiminnallisia, rakenteellisia ja terveydellisiä muutoksia.

Kuva


1. Toiminnallisiin tavoitteisiin kuuluu suorituskyvyn parantaminen, voiman hankinta, lihaskestävyys, nopeusvoima, koordinaatio ja tasapaino

Kuva


2. Rakenteellisiin tavoitteisiin kuuluu mm. kehonmuokkaus, lihasmassan hankinta, kiinteytyminen ja painonhallinta

Kuva


3. Terveydellisiin tavoitteisiin kuuluu terveyskunnon parantaminen, niska-hartiaseudun kuntoutus, selän kuntouttava harjoittelu, stressin purku ja hallinta, aineenvaihdunnan edistäminen, lihastasapainon parantaminen ja ylläpito, monien sairauksien hoidossa. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä terveydellisenä vaikutuksena mainittakoon kuntosaliharjoittelun henkinen puoli: se parantaa itsetuntoa ja aikaansaa parempaa minäkuvaa.

Kuva


Tietyllä harjoittelutavalla kehittyy enemmän tietyssä tavoitteessaan, mutta lihaskuntoharjoittelu parantaa aina kaikkia näitä kolmea tavoitetasoja. Terveydelliset vaikutukset on nopeinta saavuttaa. Ei voi olla saavuttamatta terveydellisiä vaikutuksia millä tahansa lihaskuntoharjoittelulla, se edistää terveyttä aina.

On myös hyvä tiedostaa, että kuntosaliharjoittelu ei automaattisesti saa aikaan isoja muskeleita (niitä joita liian monet naiset pelkää saavansa salilla!). Isojen muskeleiden toivossa täytyy treetata todella tavoitteellisesti, progressiivisesti ja tietynlaisella harjoittelumetodilla. Isojen lihasten saavuttaminen vaatii myös tietynlaisen ravinnon. Ei niitä isoja lihaksia vahingossa tule! :D

Kiinteytyjälle lihaskuntoharjoittelu on paras keino muuttaa kehonkoostumusta. Kiinteytyminenhän on käytännössä rasvaprosentin pienentämistä - rasva muutetaan lihakseksi. Painon saa pelkällä aerobisellakin treenillä alas, mutta silloin on vaarana myös menettää lihaksensa - joka taas lopulta heikentää toimintakykyä.

Omat tavoitteeni

Itse olen kovasti pohtinut omia tavoitteitani, sillä olen uudistamassa omaa kuntosaliohjelmaani. Haluanko kehonmuokkausta, lisää lihasmassaa kiinteytymistä, rasvaprosentin alenemista, erottuvia lihaksia, piukemman pepun, litteämmän vatsan jne. Onko rakenteelliset muutokset tosiaan tärkeää kun on kuitenkin jo melko ok:ssa kunnossa? Ainahan sitä voisi paremmalta näyttää, mutta haluanko ensisijaisesti edistää näitä tavoitteita? Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen, että tärkeintä minulle on suorituskyvyn parantaminen, lihaskestävyys, ryhti, tasapaino, hyvinvointi, stressin purkaminen. Minulle, joka rakastan kehittyviä hauislihaksiani :D :D Lihaskestävyys on koko elämässä tärkeämmässä roolissa kuin litteä vatsa. Jos minulla on kestävä vartalo pystyn suoriutumaan elämässä monista asioista paremmin. Litteä vatsa näyttää hyvältä vain peilissä. Yritän siis unohtaa tärkeimpänä tavoitteena hyvännäköisten lihasten hankkimisen ja keskittää ajatukseni tärkeämpiin. Loppujen lopuksi se, kuinka jaksan suoriutua elämästä arjen keskellä on tärkeämpää kuin miltä näytän peilissä alasti. (Voi olla, että huomenna olen taas sitä mieltä, että litteä vatsa on ainut tie onneen ;) )



Tekstissä käytin lähteenä Riku Aallon ja Lasse Seppäsen kirjaa "Tuloksia kuntosaliharjoittelulla".