tiistai 20. elokuuta 2013

Laihdutus vs. treenaus + kuvat mun läskiajoilta & tämän hetkisestä kropasta!

Olen ehtinyt olla ikuisella laihdutuskuurilla parikymppisestä. Silloin minulla ei edes ollut mitään ylimääräistä, mutta jostain sain päähäni aloittaa siitä toistakymmentä vuotta eteenpäin jatkuneet jojo-dieetit. Minähän aloin liikkumaankin vasta tuolloin, 20-vuotiaana. Siihen asti olin totaalinen antiliikkuja, kuten kerroin kirjoituksessani Antiliikkujasta himosporttaajaksi.

Ennen yhdistin aina liikkumisen ennen kaikkea laihduttamiseen, en hyvän kunnon saavuttamiseen. Monien treenitaukojen ja lukuisten epäterveellisten elämänvaihdein jälkeen olen vihdoin päättänyt lopettaa varsinaisen laihduttamisen ja rakastaa treenaamista ja terveellistä elämäntapaa. PYSYVÄSTI!

Laihdutus/treenihistoriasta

20-vuotiaana taisin painaa suunnilleen 52-55 kg, eli aika kevyenä mentiin siinä vaiheessa :) Toisaalta koska en liikkunut, niin taisin olla "laiha läski", eli suht hoikassa kunnossa, mutta ilman lihaksen hippustakaan. Ehkä pysäyttävin hetki omista läskeistä tuona aikana taisi olla kun silloinen poikaystävä puristeli mun olkavarsia ja totes mulla olevan siinä selluliittia. Siis 20-vuotiaana, olkavarsissa! Kamalaa! ;)
Aloin treenaamaan ja olinkin hyvässä kunnossa, KUNNES! Lähdin 23-vuotiaana opiskelijavaihtoon Hollantiin, jossa lihoinkin sitten sellaiset 15 kg!! Huh! Kammoan kuvia tuolta ajalta. Voin silloin todella pahoin. En käynyt edes vaa'alla mutta tuohon kilomäärän lisäykseen päädyin koska kesällä kun tulin takaisin olin jo hieman saanut talvesta laihdutettua ja painoin kuitenkin vielä 65 kg.

Päätin julkaista kuvan läskiajoiltani, mutta kuva-arkistoa kaivellessani keksin naamioida sen Keukenhofin kukkasten  sekä George Clooneyn ja Brad Pittin  kuvien keskelle, että kukaan ei muistaisi enää minun kuvaani. :D Tuossa elettiin jo toukokuuta, ja olin  pahimmasta ajasta jo laihtunut (EHKÄ! Hieman!?).

(Clooney & Pitt olivat tuolloin kuvaamassa Amsterdamissa Oceans 13 -leffaa ja tosiaan, näin heidät silloin ihan livenä! :) )

Naamioitu omakuva.

 
Muutin Helsinkiin ja muutaman vuoden ajan joko treenailin innokkaasti tai sitten pidin totaalista muutaman kuukauden taukoa treenistä. Sitten taas aloin "laihduttaa" ja innostuin uudelleen salilla käymisestä. Taisin noina aikoina painaa kuitenkin alle 60 kg. Olin jopa viikon mittaisella kaalikeittodieetillä noiden vuosien aikana ja muistan olleeni onnellinen kun laihduin varmaan 4kg viikossa. Arvatkaa, tuliko kaikki takaisin hyvin nopeasti kun dieetti loppui!? :D Ou nou!

Enää en usko varsinaiseen laihduttamiseen, ainakaan kaalikeittodieeteillä :D Lihaksethan siinä vain lähtee ja lisäkilot tulee läskinä takaisin. Elämäni on kuitenkin ikuista painonhallintaa, mutta teen sen nykyään säännöllisen treenaamisen ja tasapainoisen (horjuvan sellaisen) terveellisen syömisen avulla. Tarkoitan oikeasti, että elämäni on oikeasti koko ajan painonhallintaa, sillä jos "otan rennosti", päädyn hyvin nopeasti takaisin siihen 70 kiloon. Monet luulevat, että kun on "hyvässä kunnossa", että voi syödä mitä vaan. VÄÄRIN! Siksi, etten syö mitä vaan, pysyn edes kohtalaisessa kunnossa. Jokainen turha herkkupala löytyy kasvaneesta vyötäröstäni seuraavana päivänä.

En siis kuitenkaan varsinaisesti yritä laihduttaa enää. Toki haluan kiinteytyä ja tulla parempaan kuntoon, koska höttöä riittää kropassani, mutta uskon sen tulevan ajan mittaan näillä elämäntavoilla. Pitäisi vaan malttaa olla kärsivällinen!! Nyt tuntuu, että tuloksia pitäisi jo näkyä. Mutta, vaikka tulokset eivät näy kropassa niin ne näkyy parantuneina treeneinä! Treenit kulkee, painot nousee, juoksumatkat pitenee. Tuloksia nekin!

Tällä hetkellä paino pyörii 59-60 kg välissä. Punnitsen itseni joka aamu, ja voi surkeus kun masentaa jos jonain päivänä paino on tullut ylös! Yritän aina ajatella, että enhän mä edes halua laihtua, vaan haluan lisää lihasta ja se näkyy vaa'alla päinvastaisena tuloksena sitten ajan mittaan. Yleensä se on vaan nestettä jos yhdessä päivässä vaa'an lukema on noussut. Mutta jostain syystä se ajatus ikuisesta "laihtumisen" toivosta on jäänyt takaraivoon. Jotain se päivittäinen punnitseminen kuitenkin kertoo kropan toiminnasta ja auttaa mua paremmin tulkitsemaan miten edellisen päivän syömiset, juomiset ja muut valinnat vaikuttaa omaan kroppaan.

Taisin  otsikossa luvata laittaa kuvaa myös tämän hetkisestä kondiksesta. No, eihän se nyt hyvä ole. Mutta josko sitä tästä alkais kiinteytymään! Kuvasta oli pakko rajata naama pois, olin ihan into piukeena kun kuvaa otettiin ja se näkyi naamasta :D Sen verran on pakko  selitellä tuota vatsaa, että tässä oli just tultu salilta lauantai-iltana, ja kroppa oli nestettä täynnä! :D (seliseli) 

En siis tosiaan edes havittele mitään "laihaa" olemusta, vaan haluan vartalostani voimakkaan ja kiinteän! Onkohan se ikinä edes mahdollista!? Riittääkö mun kärsivällisyys ja itsekuri?

Tässä alla olevassa kuvassa on niin täydellinen takalisto, että huhhuh! Täydellisesti lihaksikkaat reidet ja pakarat. Tahtoo! Mä en edes uskalla haaveilla mistään kiinteästä vatsasta kun tällä hetkellä tuntuu, ettei se ole mahdollista. Kaipa sekin kiinteytyy jos muutenkin edistystä tapahtuu. Joskus. Mulla on nyt jo melko vahvat reidet ja pakarat ja jostain syystä uskon ja toivon, että ne vahvistuis entisestään. Tai eihän ne uskolla ja toivomalla vahvistu, vaan kyllähän se ihan pirunmoista treeniä vaatii!

OMG mitkä reidet!!
Kuva Pinterest.

Nyt yritän vain nauttia treenaamisesta ja syvästi toivoa, että treeni alkaa tuoda tuloksia myös kroppaan! Koitan myös muistaa, että laihduttaminen ja lihaskunnon kasvattaminen ei onnistu samaan aikaan. Mielummin pidän kuitenkin lihaksikkaan kropan höttökerroksen alla kuin laihan ruumiin ilman lihaksia.

Millaisia tavoitteita teillä on treenien ja oman kropan suhteen? Kommentteja ja palautetta saa mielellään antaa! :)
- Tiina -

Ekat treenikuvat! :)

Olen nyt rekrytoinut salikaverini napsimaan kuvia treeneistä. Viime lauantaina oltiin murun kanssa salilla illalla, jolloin salilla on vähän porukkaa, että kehdattiin ottaa kuvia :D Tänä aamuna olin jälleen epävirallisen PT:ni J:n kanssa tekemässä jalkatreeniä ja J ystävällisesti otti huippuohjaamisen lisäksi kuvia.

Molempien treenien aikana tuli kyllä todella kova hiki! Huipputreenejä siis!

Tässä alla olevassa kuvassa vedän lauantain treenissä 100kg jalkaprässissä. Tästä kuvasta tulikin mieleeni, että tuo menee nykyään suht helposti. Joko mun pitää opetella vetämään syvemmälle tai sitten vaan lisäämään reippaasti painoja.



Ihanan hikiset jalat! :)

Ootko sä jo valmis ottamaan sitä kuvaa?

Jalkakyykyissä on olennaista kuinka syvälle kyykkää. Mitä syvemmäs pääsee, sitä paremmin saa tuntumaan oikeassa paikassa. Mä yritän kyykätä mahdollisimman syvälle, mutta jostain syystä omissa treeneissä (murun kanssa siis) en uskalla (!??) mennä tarpeeksi alas. Tässä alla olevassa kuvassa omasta mielestäni olin jo tosi alhaalla. Tai ehkä kuva tuli viiveellä ja olinkin jo nousemassa ylös??

Joo, tosi alhaalla oon jo! OonOon!

Alla oleva kuva on tänä aamusta, epävirallisen PT:ni patistaessa vielä alemmas. Oikeasti se pakotti mut menemään niin alas, että tuo tanko osuu noihin telineen poikkipuihin. Hui! En mä kyllä kauhean  montaa kertaa tainnut niin alas mennä, mutta yritys oli jo hyvä? Ainakin omasta mielestä. Viimeksi tein oikeita syväkyykkyjä 30kg painolla, tänään pääsin syvään kuitenkin jo tolla 40kg:lla.



Nämä Smith-laitteella tehtävät askelkyykyt on kyllä mun lemppareita! Lopulta alkaa polttaa ihan tosi paljon, mutta tämä jos mikä ottaa Juuri Oikeaan Paikkaan. Viimeksi taisin tehdä tämän 7,5 kg per puoli, eli 15 kg lisäpainoilla. Nyt meni helposti 10kg painoilla. J patisti tässäkin menemään alas asti, eli niin, että takana olevan jalan polvi osuu hallitusti maahan. Voi vitjat, että se tuntui mahtavalta!



Ääh, tää vatsapyörä on niin paha! Mutta tuntuu! Yritän nyt joka kerta salilla treenailla tällä, niin kyllä ne vatsalihaksetkin sillä sitten kehittyy. Joskin taitavat silti pysyä piilossa :)
Tänään tajusin, millä ajatuksella pääsen tuossa alemmas. Yleensä olen siis pysäyttänyt liikkeen siihen pisteeseen, mistä on mahdollista "helposti" päästä vielä takaisin. Tänään J antoi mulle viivan mihin asti pitää päästä ja ajattelin, että mun ei oo pakko päästä ylös jos en pääse, eihän siitä mitään muuta seuraa kuin että lysähdän mahalleni maahan. Pari kertaa niin taisi käydäkin, mutta tulin sieltä vielä pyörän kanssa ylös. Ehkä voima lisääntyy vielä vatsassakin kun vaan harjoittelen ahkerasti!




On tää salilla oleminen ja olkapäiden treenaaminen vakavaa hommaa! :D Siis kyllä on kuvissa vaikeaa olla! :D Pitäiskö treenikuvia otettaessa iloisena katsoa kameraan ja hymyillä? Vai irvistellä kovien painojen johdosta? Vai miten näissä nyt sitten ollaan? Ehkä seuraavat kuvat on vähän parempia ;)



Tai ehkä on kuitenkin parempi ottaa kuvia vain takaapäin :D


Tää on mun mielestä paras liike olkapäiden treenaamiseen. Jos oma paino ei riitä, niin syliin voi laittaa vielä lisäpainon haastetta tuomaan. Allit kuntoon kesäksi! Öö. Se meni jo. Nooh, ehkä seuraavaksi kesäksi ehtii treenata allien lisäksi muunkin kropan kondikseen :)



Ylätalja-kuvista ei oikein mikään näköjään onnistunut, mutta laitetaan tää kuva, jossa näyttää siltä, että mulla on oikeasti lihaksiakin käsivarsissa ja olkapäissä. Mutta voi olla, että se on ihan muuta kuin lihasta! :D


Tämän päivän jalkahiet :D Ihanaa, kun koko kroppa valuu hikeä onnistuneista treeneistä!! :)



Jee! Treenit ohi ja olo on mitä mahtavin! Peukku hyville treeneille! :)



p.s. Pahoittelut surkeasta kuvalaadusta! :)

- Tiina -

maanantai 19. elokuuta 2013

Hyvää ja terveellistä bataattikeittoa!

Viikonloppuna oli pakko tehdä kasvissosekeittoa. Se on huippuruoka, keittoon voi heittää lähes kaikkea mitä kaapista löyty, on herkullista, terveellistä ja helppo tehdä! :)

Ajattelin tehdä 5 litran kattilallisen täyteen, joten heitin molemmat bataatit mitkä kaapista löytyi. Lisäksi löytyi lanttua, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia. Lantun läpi tuli mun makuun ehkä hieman liikaa läpi, niin ei kannata ehkä kokonaista laittaa yhteen soppaan :)



Lisäksi kaapista löytyi Koskenlaskijaa. Katsokaapa kuinka huippu ravintosisältö! Proteiinia peräti 19g/100g eikä tuo rasvan määräkään päätä huimaa! :)



Kasvisliemenä käytän yleensä aina tätä Vogelin Herbamare-liemikuutioita. Tähän ei ole lisätty suolaa ja lisäksi on valmistettu luomuraaka-aineista. Tässä ei ole myöskään sotkettu vehnäjauhoja mukaan, eli käy gluteenitonta ruokavaliota noudattaville myös. Yleensä nimittäin liemikuutioissa on vehnää, älytöntä! Miksi?!?



Sitten vain kaikki kasvikset kuutioiksi ja porisemaan kasvisliemeen kunnes ovat kypsiä. Lisäsin erikseen suolaa ja pippuria. Öö, laitoinkohan muita mausteita? En muista. Oman maun mukaan! :)



Sitten kun kasvikset on kypsiä, niin sauvasekoittimella soseeksi vaan! Ostin elämäni ensimmäisen sauvasekoittimen vasta viime keväänä, sen jälkeen kun tein elämäni ensimmäistä kertaa kasvissosekeittoa ja yritin soseuttaa keiton tehosekoittimessa. Lasikulho menikin rikki kuumasta keitosta! Insinöörimieheni alkoi höpisemään jotain lämpölaajentumisesta... Pitikö se luento pitää vasta kun tehosekoitin oli jo mennyt rikki?!? :D Painelin Giganttiin ja ostin tämän 9,90  eur maksaneen sauvasekoittimen. Hyvä investointi! Monet sopat on jo soseutettu!



Lopulta nautin keiton raejuuston kera, hyvä combo!


 

 Bon appetit!


Lisää hyviä soppavinkkejä saa laittaa tulemaan kommentteihin! :)


- Tiina -

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Juoksutavoitteet saavutettu & ylitetty! :)

Aamulla lähdin juoksulenkille tavoitteena a) pidentää treeniä viime viikon juoksumatkasta, joka oli 8,5 km ja b) pystyä juoksemaan 10,55 km 7.9. Vaasa Maratonissa.
 
Varustauduin taas kuten kaikille juoksulenkeille, hyvillä  urheilualusvaatteilla, sortseilla, Skechersin Go Run -lenkkareilla, SpiBeltillä ja iPhonella joka tarjoaa mulle sekä lenkin mittaamisen että motivaation ja tsempin musiikin puolesta.
 
Ilma oli aurinkoinen ja sopivan lämmin mutta sateen jäljiltä raikas. Täydellinen keli juoksulenkille!
 
Lähdin ovesta ulos ja ajattelin, että nyt vaan pitää asennoitua siihen, että lenkki kestää pitkään, eikä alkaa mitään panikoimaan, että en mä pysty tähän. Mietin miten omilla ajatuksilla pystyy pilaamaan treeninsä, mä saan nimittäin jännittämällä aikaan kauheat sydämen tykytykset!
 
Ensimmäisen viiden kilomertin aikana mietin kuitenkin jostain syytä, että nyt ei tunnu hyvältä, mä en jaksa, voinko mä luovuttaa, nyt hyytyy.... Mutta eipäs hyytynytkään! :D Kun näin liikennevalot, joissa pidän aina pienen breikin ajattelin vaan, että kohta mä voin pysähtyä, juoda tilkan vettä ja venytellä lyhyesti reisiä, jotka tuntui jumittavan pahasti.
 
Siinä sitten pysähdyin, suoritin tehtäväni ja jatkoin matkaa. Onneksi Elastinen lauloi tuossa vaiheessa, että "Rähinä laittaa sut liikkuun / Ei tekosyit / Me mennään tänään"... Edessä olevaan alamäkeen sai hyvät vauhdit.
 
Olin ajatellut kääntyä takaisin päin yhdestä alikulkutunnelista, mutta ajattelin kuitenkin koukata vähän pidempää. Päädyin meren rantaan metsäpoluille ja juoksu alkoi tuntua tosi hyvältä. Kun lähestyin kotikatua, päätin vielä koukata yhden korttelin yli, kun tuntui, että vielä jaksaa...
 
En katsonut Sports Trackerista juoksemaani matkaa kuin pysähtyessäni 5,7 km kohdalla. En siis yhtään tiennyt kuinka pitkän matkan olin juossut. Ajattelin kuitenkin, että kymppi EHKÄ saattoi tulla täyteen, ysi ainakin aivan varmasti.
 
Pääsin kotipihalle ja kaivoin puhelimen SpiBeltistä ja äkkiä Sports Tracker esiin. Se näytti ehkä sadasosasekunnin vielä sen edellisen katsomani matkan, eli sen 5,7 km ennen kuin päivitti lopulliset lukemat. Härre jösses!!
 
Matkaa kertyi peräti 10,66 km!! Ylitin siis varttimaraton-tavoitteni 110 metrillä!!  Olisin voinut ehkä  hieman jatkaakin vielä ;) Keksin jo lisämatkaa, minkä kautta sitten ensi kerralla juosta...
 
Aikaa kului yhteensä 1:14:01. Olin enemmän kuin tyytyväinen! Olin katsonut Vaasa Maratonin varttimatkojen aikoja viime vuodelta ja hitain aika oli 1:40, eli ihan kävelyvauhdilla menty matka. Mun aikatavoitteena on ollut vain olla tuota nopeampi, tai etten viimeisenä tule maaliin. Ehkä mä siis selviän kunnialla kolmen viikon päästä tulevasta koitoksesta! :)



Ajatelkaa, että meinasin alussa jo melkein luovuttaa. Mitä ihmettä ihmisen pää voi saada aikaan?



Jos mä pystyn tähän, niin kuka tahansa pystyy!

Ihanaa sunnuntaita ystävät!

- Tiina -

perjantai 16. elokuuta 2013

Aamuattackia!

Ohhoh! Mä todellakin sain kammettua itseni sängystä ylös klo 6 tänä aamuna. Kun kissa herätti mut minuuttia vaille kellon soittoa, ajattelin jo, että jään nukkumaan. Ajattelin nousta vain pikaisesti vessassa käymään ja sitten vielä tunniksi nukkumaan. Siinä sitten pissatessani tein päivän parhaan päätöksen; pesen hampaat, pakkaat salikamat ja lähden pyöräilemään kuntosalille. Mitenköhän se muuten onkin niin, että vessassa syntyy aina ne parhaat ideat??
 
Haukkasin banaanin ja 15g protskua ennen kotoa lähtöä, että mulla olisi energiaa jumppailla.
 
Aamu oli tosi kaunis. Palosaaren sillalla ihailin Onkilahden takaa nousevaa aurinkoa ja meri oli ihan peilityyni. Harmitti tosi paljon, kun oli kiire salille enkä ehtinyt pysähtyä ottamaan kuvaa!
 
Les Millsin  tunti BodyAttack alkoi 6:45. Tunti oli kestoltaan vain 45 minuuttia. Normaalistihan BA kestää tunnin ja sen  aikana sanotaan vastaava 10 kilometrin juoksulenkkiä. Eli lyhyellä matikalla laskettuna tein aamulla 7,5 km lenkin, not bad! :D Tunnin tehokkuus perustuu intervallityyppiseen treeniin, eli sykettä nostetaan välillä ylös ja välillä annetaan laskea. Liikkeet on yksinkertaisia liikkeitä, eli ei mitään vaikeita koreografioita. Rankkaa se on kuin mikä, jos ei se jo käynyt selväksi!



Les Mills lupaa tunnin polttavan paljon kaloreita, muokkaavan vartaloa vahvemmaksi ja kiinteämmäksi, parantavan koordinaatiokykyä ja ketteryyttä, vahvistavan luita ja lihaksia. Siinä on jo melkoinen määrä syitä käydä BodyAttackissa!
 
En ole ollut BodyAttackissa varmaan vuoteen. En ole uskaltautunut, kun olen ajatellut, ettei kuntoni ole siinä kuosissa, että kehtaisin sinne mennä läähättämään tuskissani. Yleensä olen joutunut himmailemaan jossain vaiheessa, eli tekemään liikkeistä helpommat versiot, koska en ole jaksanut vetää täysillä. Nyt tuosta noin vaan vedin 45 minuuttia lähes täpöllä! Yhdet ainoat askelkyykyt korvasin polvien nostoilla, koska mulla on edelleen reidet vähän jumissa tiistain kyykkytreenin jäljiltä. Juoksu on selvästi nopeasti kasvattanut mun kuntoa.
 
Aamulla oli mahtava tunne treenata. Sykettä nostettiin, hypittiin, hölkättiin, potkittiin, luisteltiin, skimbattiin, tehtiin haaraperusta, kyykkyhyppyjä, punnerruksia. Juostiin salia ympäri. Tunnille tulleet tyypit olivat ihan fiiliksissä. Mäkin olin välillä ihan kananlihalla, en siksi että olis ollut kylmä, ei todellakaan! Vaan siksi, että tuli vaan niin sairaan mahtava fiilis! Tätä lisää!! Lisäksi hienoa oli se, että ihmiset katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät toisilleen. Niin hienoa se oli, että ihmeellinen ryhmähenki nousi ventovieraiden ihmisten välille! Voitteko kuvitella! :D


 
Kuinka siihen aamuliikkumiseen jää koukkuun? Aamulla on jotenkin erityinen tunne liikkumiseen. Ehkä siksi, että kaikki aistit herää. Kroppa, joka vielä vähän aikaa sitten oli levossa, pystyykin nyt yhtäkkiä suoriutumaan kovemmastakin rasituksesta.
 
Töissä muuten sanoivat, että heille on tarpeeksi BodyAttackia kun pitää nousta sängystä :D Onhan se aika paha, mutta kun siitä vaikeimmasta, eli heräämisestä pääsee yli, niin ehdottomasti kannattaa lähteä liikkumaan aamulla. Pitää vaan päättää, että nyt lähden. Muutaman kerran jälkeen et malta enää nukkua,  koska on pakko päästä liikkuamaan! Kuitenkin siitä puolen tunnin - tunnin liikkumisesta piristyy huomattavasti enemmän kuin tunnin pidempään nukkumisella! Kunhan kuitenkin nukkuu tarpeeksi!





Mä niin oon WSC:n Sea Studiossa ensi perjantaina klo 6:45. Kuka on messissä?

- Tiina -



p.s. Ihanat ja energiset BodyAttack kuvat löytyivät nekin Pinterestistä.

Omenapiirakkasmoothie!

Teinpä pitkästä aikaa tätä ihanaa herkkua, sallitussa muodossa nautittavaa omenapiirakkaa! :) Ajattelin jakaa tämän smoothievinkin blogini lukijoiden kanssa!

Heitä tehosekoittimeen pari banaania, pari omppua, jogurttia tai rahkaa, kaurahiutaleita ja kanelia. Vähäksi aikaa tehis surraamaan ja herkku on valmis nautittavaksi! Bon appetit!



Ääh, aina reunoille jää liikaa!

Slurps!
Toivottavasti tykkäätte!
- Tiina -