Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paino. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. elokuuta 2013

Laihdutus vs. treenaus + kuvat mun läskiajoilta & tämän hetkisestä kropasta!

Olen ehtinyt olla ikuisella laihdutuskuurilla parikymppisestä. Silloin minulla ei edes ollut mitään ylimääräistä, mutta jostain sain päähäni aloittaa siitä toistakymmentä vuotta eteenpäin jatkuneet jojo-dieetit. Minähän aloin liikkumaankin vasta tuolloin, 20-vuotiaana. Siihen asti olin totaalinen antiliikkuja, kuten kerroin kirjoituksessani Antiliikkujasta himosporttaajaksi.

Ennen yhdistin aina liikkumisen ennen kaikkea laihduttamiseen, en hyvän kunnon saavuttamiseen. Monien treenitaukojen ja lukuisten epäterveellisten elämänvaihdein jälkeen olen vihdoin päättänyt lopettaa varsinaisen laihduttamisen ja rakastaa treenaamista ja terveellistä elämäntapaa. PYSYVÄSTI!

Laihdutus/treenihistoriasta

20-vuotiaana taisin painaa suunnilleen 52-55 kg, eli aika kevyenä mentiin siinä vaiheessa :) Toisaalta koska en liikkunut, niin taisin olla "laiha läski", eli suht hoikassa kunnossa, mutta ilman lihaksen hippustakaan. Ehkä pysäyttävin hetki omista läskeistä tuona aikana taisi olla kun silloinen poikaystävä puristeli mun olkavarsia ja totes mulla olevan siinä selluliittia. Siis 20-vuotiaana, olkavarsissa! Kamalaa! ;)
Aloin treenaamaan ja olinkin hyvässä kunnossa, KUNNES! Lähdin 23-vuotiaana opiskelijavaihtoon Hollantiin, jossa lihoinkin sitten sellaiset 15 kg!! Huh! Kammoan kuvia tuolta ajalta. Voin silloin todella pahoin. En käynyt edes vaa'alla mutta tuohon kilomäärän lisäykseen päädyin koska kesällä kun tulin takaisin olin jo hieman saanut talvesta laihdutettua ja painoin kuitenkin vielä 65 kg.

Päätin julkaista kuvan läskiajoiltani, mutta kuva-arkistoa kaivellessani keksin naamioida sen Keukenhofin kukkasten  sekä George Clooneyn ja Brad Pittin  kuvien keskelle, että kukaan ei muistaisi enää minun kuvaani. :D Tuossa elettiin jo toukokuuta, ja olin  pahimmasta ajasta jo laihtunut (EHKÄ! Hieman!?).

(Clooney & Pitt olivat tuolloin kuvaamassa Amsterdamissa Oceans 13 -leffaa ja tosiaan, näin heidät silloin ihan livenä! :) )

Naamioitu omakuva.

 
Muutin Helsinkiin ja muutaman vuoden ajan joko treenailin innokkaasti tai sitten pidin totaalista muutaman kuukauden taukoa treenistä. Sitten taas aloin "laihduttaa" ja innostuin uudelleen salilla käymisestä. Taisin noina aikoina painaa kuitenkin alle 60 kg. Olin jopa viikon mittaisella kaalikeittodieetillä noiden vuosien aikana ja muistan olleeni onnellinen kun laihduin varmaan 4kg viikossa. Arvatkaa, tuliko kaikki takaisin hyvin nopeasti kun dieetti loppui!? :D Ou nou!

Enää en usko varsinaiseen laihduttamiseen, ainakaan kaalikeittodieeteillä :D Lihaksethan siinä vain lähtee ja lisäkilot tulee läskinä takaisin. Elämäni on kuitenkin ikuista painonhallintaa, mutta teen sen nykyään säännöllisen treenaamisen ja tasapainoisen (horjuvan sellaisen) terveellisen syömisen avulla. Tarkoitan oikeasti, että elämäni on oikeasti koko ajan painonhallintaa, sillä jos "otan rennosti", päädyn hyvin nopeasti takaisin siihen 70 kiloon. Monet luulevat, että kun on "hyvässä kunnossa", että voi syödä mitä vaan. VÄÄRIN! Siksi, etten syö mitä vaan, pysyn edes kohtalaisessa kunnossa. Jokainen turha herkkupala löytyy kasvaneesta vyötäröstäni seuraavana päivänä.

En siis kuitenkaan varsinaisesti yritä laihduttaa enää. Toki haluan kiinteytyä ja tulla parempaan kuntoon, koska höttöä riittää kropassani, mutta uskon sen tulevan ajan mittaan näillä elämäntavoilla. Pitäisi vaan malttaa olla kärsivällinen!! Nyt tuntuu, että tuloksia pitäisi jo näkyä. Mutta, vaikka tulokset eivät näy kropassa niin ne näkyy parantuneina treeneinä! Treenit kulkee, painot nousee, juoksumatkat pitenee. Tuloksia nekin!

Tällä hetkellä paino pyörii 59-60 kg välissä. Punnitsen itseni joka aamu, ja voi surkeus kun masentaa jos jonain päivänä paino on tullut ylös! Yritän aina ajatella, että enhän mä edes halua laihtua, vaan haluan lisää lihasta ja se näkyy vaa'alla päinvastaisena tuloksena sitten ajan mittaan. Yleensä se on vaan nestettä jos yhdessä päivässä vaa'an lukema on noussut. Mutta jostain syystä se ajatus ikuisesta "laihtumisen" toivosta on jäänyt takaraivoon. Jotain se päivittäinen punnitseminen kuitenkin kertoo kropan toiminnasta ja auttaa mua paremmin tulkitsemaan miten edellisen päivän syömiset, juomiset ja muut valinnat vaikuttaa omaan kroppaan.

Taisin  otsikossa luvata laittaa kuvaa myös tämän hetkisestä kondiksesta. No, eihän se nyt hyvä ole. Mutta josko sitä tästä alkais kiinteytymään! Kuvasta oli pakko rajata naama pois, olin ihan into piukeena kun kuvaa otettiin ja se näkyi naamasta :D Sen verran on pakko  selitellä tuota vatsaa, että tässä oli just tultu salilta lauantai-iltana, ja kroppa oli nestettä täynnä! :D (seliseli) 

En siis tosiaan edes havittele mitään "laihaa" olemusta, vaan haluan vartalostani voimakkaan ja kiinteän! Onkohan se ikinä edes mahdollista!? Riittääkö mun kärsivällisyys ja itsekuri?

Tässä alla olevassa kuvassa on niin täydellinen takalisto, että huhhuh! Täydellisesti lihaksikkaat reidet ja pakarat. Tahtoo! Mä en edes uskalla haaveilla mistään kiinteästä vatsasta kun tällä hetkellä tuntuu, ettei se ole mahdollista. Kaipa sekin kiinteytyy jos muutenkin edistystä tapahtuu. Joskus. Mulla on nyt jo melko vahvat reidet ja pakarat ja jostain syystä uskon ja toivon, että ne vahvistuis entisestään. Tai eihän ne uskolla ja toivomalla vahvistu, vaan kyllähän se ihan pirunmoista treeniä vaatii!

OMG mitkä reidet!!
Kuva Pinterest.

Nyt yritän vain nauttia treenaamisesta ja syvästi toivoa, että treeni alkaa tuoda tuloksia myös kroppaan! Koitan myös muistaa, että laihduttaminen ja lihaskunnon kasvattaminen ei onnistu samaan aikaan. Mielummin pidän kuitenkin lihaksikkaan kropan höttökerroksen alla kuin laihan ruumiin ilman lihaksia.

Millaisia tavoitteita teillä on treenien ja oman kropan suhteen? Kommentteja ja palautetta saa mielellään antaa! :)
- Tiina -

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Syömisen vaikeudesta!

Ihminen on sitä mitä syö. Uskon ravinnon vaikutukseen ihmisen terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ruoka on ravintoa ja ihmisen keho tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun syö ravinteikkaasti, ihminen voi hyvin.


Aina en ole ymmärtänyt ruoan vaikutusta kehon tuntemuksiin. Kaksi ja puoli vuotta sitten vatsani alkoi oireilla niin pahasti, että minun oli pakko hakeutua lääkäriin vaivojeni vuoksi. Vatsasta ei löytynyt helikobakteeria eikä keliakiaa saatu todettua verikokeella. Lääkäri kehotti kuitenkin kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota. Oireeni poistuivat välittömästi. Tämän jälkeen en ole gluteenia syönyt, paitsi aluksi pari kertaa vahingossa. Niistä kerroista sainkin entistä pahempia oireita, että sen jälkeen ei ole huvittanut "normaalia" ruokavaliota kokeilla.

Paha, paha vehnä!
Kuva Terve.fi


Ettei pelkkä gluteeniton syöminen kävisi liian helpoksi, kriiseilen myös muista ruokavalinnoista. Milloin olen vakuuttunut, että luomuruoka on avain onneen, milloin muuten vain puhdas lisäaineeton ruoka, milloin yritän välttää sokeria, vähentää rasvaa, joskus vähennän hiilareita ja sitten taas vakuutun, että hiilareitakin tarvitaan. Aarrgghh! Kyllä on oikein syöminen vaikeaa.

Pääsääntöisesti olen nyt pidempään kuitenkin syönyt mahdollisimman puhdasta ruokaa, eli paljon kasviksia ja marinoimatonta lihaa, kanaa ja kalaa. Vältän myös esim. salaatinkastikkeita, korvaan ne oliiviöljyllä. En syö leipää ja harvoin leivän päällisiä, joten piilosuolaa en juurikaan saa. Itseasiassa olen huomannut, että saan liian vähän suolaa ja uskon, että se saattaa vaikuttaa päänsärkyihini. Suurimmat paheeni taitavat tällä hetkellä olla sokerittomat aspartaamilla maustetut mehukeitot ja lisäravinnemömmöt, joita käytän salitreenipäivinä.

Aamuisin ja välipaloina leivän sijasta syön rahkaa marjoilla, mehukeitolla, pellavarouheella, joskus hunajalla. Teen usein myös munakkaita, smoothieita, kaurapuuroa. Myös raejuusto ananaksen ja mehukeiton tai raastetun omenan ja kanelin kanelin kera kuuluvat välipaloihini. Mun uusi suosikkiaamupala on alla olevassa kuvassa oleva kaurapuuro rahkalla. Kylmää kaurapuuro-rahka yhdistelmää syötyäni keksin, että rahkanhan voi sekoittaa jo kattilassa, jolloin puuro säilyy lämpimänä. Päälle vielä niitä ihania marjoja, pellavarouhetta ja hunajaa. NAMIA!!




Mutta ehei, en mä onnistu herkkuja välttelemään. Ja onhan se herkut sinänsä sallittuja, ei niissä harvoin nautittuna mitään pahaa ole. Kokonaisuus ratkaisee. Suklaa, jäätelöannos tai kakkupala silloin tällöin ei mitään pilaa. Mutta. Silti musta tuntuu, että herkut pilaa mun tavoitteet. En mä nyt mihinkään fitnesskisoihin pyri, mutta haluan kuitenkin kiintetytyä ja sen suklaan tai jäätelöannoksen jälkeen usein morkkistelen. Viimeistään aamulla vaa'alla, kun siellä ne herkut aina näkyy (Joo'o, käyn JOKA aamu vaa'alla!! Virhe sekin ;) )

Tämä kuva ei esittelyjä kaipaa.
Kuva Fazer.fi
Anopin tekemä gluteeniton vadelma-juustokakku on niin hyvää!

Nykyään kun en joudu kärvistelemään gluteenin aiheuttamista vaivoista, niin olen huomannut, että mun kroppa ei enää kestä sokeria (eikä varmaan sitä aspartaamiakaan!!). Sokeriherkut maistuvat NIIIN hyvältä suussa - maksimissaan viisi minuuttia. Paitsi Pätkis, jonka kuulemma vielä monen tunnin syömisen jälkeen haistoi mun hengityksestä! :D Mutta ihan oikeasti, se suklaa tai jäätelö tuntuu hyvältä suussa, mutta niin pahalta vatsassa - ja siellä vaa'alla.

Googlettelin muuten tähän kuvia vaa'oista, niin miksi kaikissa vaakakuvissa kummitteli mun viime kevään korkein paino??  Tuo painohan oli seurausta niiden Pätkisten syömisestä luennoilla kevään aikana!

Kuva Elec.fi

Suklaanhimo yltyy mulla syömällä suklaata. Jos syön suklaata, niin sen jälkeen ajattelen sitä koko ajan. Mun ainut keino välttyä lisäkiloilta on totaalikieltäytyminen. Sinänsä se ei ole järkevää, mutta mun tapauksessani ainut toimiva ratkaisu sokerikierteen katkaisemiseen. Tummaan suklaaseen en ole vielä tähänkään päivään mennessä rakastunut, vaikka se olisikin "sallittu" terveellinen herkku.

Viime viikonloppuna ulkomailla asuva serkkuni oli poikansa kanssa kylässä, ja tottakai söimme herkkuja. Päätin, että viikonlopun aikana saan herkutella mutta sen jälkeen tulee taas stoppi. Ja se on pitänyt. Onneksi nykyään lähinnä makeanhimoon hamuan rahkaa, marjoja ja ripausta hunajaa.

Tämän viikon pahimmat morkkikset olen saanut gluteenittomista kekseistä :D Kun on gluteenitonta tarjolla, niin olen vain onnellinen siitä, että mun ruokavalio on huomioitu, enkä voi niistä kieltäytyä. Tässä oli myös speciaalitapaus, kun työkaveri sai lapsenlapsen viikonloppuna. Kyllähän sitä nyt piti keksillä juhlistaa! Tai siis kuudella keksillä :D



Tänään onneksi söin terveellisesti, ihanaa, ravitsevaa, herkullista raakaruokaa uudessa Raawka -raakaruokaravintolassa Vaasassa. Kirjoitan lähipäivinä postausta raakaruoasta sekä vähän lisää kokemusta Raawkasta! :)


Zucchinipastaa, nami!


Onko muilla syöminen yhtä vaikeaa kuin minulla?


- Tiina -

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tästä se alkaa...

...Nimittäin oman blogin pitäminen! 

Olen ajatellut, ettei minusta koskaan tulisi blogin kirjoittajaa, mutta pää on täynnä asiaa niin treeneihin kuin syömiseen liittyen, että päätin purkaa ajatuksiani blogin muodossa. Blogin tarkoituksena on toimia päiväkirjanani, mutta mikäs siinä jos joku tätä joskus lukisikin ja kokisi hyödylliseksi!

Itse olen lukenut viime viikkoina muutamaa ihanaa treeniblogia (joita varmasti kommentoin täällä myöhemmin). Internetin ihmemaailma on täynnä motivoivia treeniblogeja, joista monessa treenataan fitness- tai muihin kisoihin. Minun blogini kertoo ihan tavallisen reilu kolmekymppisen naisen taipaleesta painonhallinnan, salitreenien, juoksun aloittamisen, gluteenittoman syömisen ja ajanhallinnan kaaoksen keskellä.

Töiden lisäksi opiskelen iltaisin avoimessa yliopistossa ja opintojen parissa minulla on takana rankka vuosi. Nyt kesällä on vihdoin ollut aikaa hengähtää ja keskittyä taas olennaiseen, eli treenaamiseen, oikeanlaiseen syömiseen, kotona oleskeluun, teeveen katsomiseen, lueskeluun, matkustamiseen, kavereiden tapaamiseen ja kaikkeen ihanaan! Opiskelut alkavat taas reilun viikon päästä ja toivon todella, että en taas syksyllä lösähdä tenttikirjojen ja Pätkis-pussin viereen sohvalle.

Treenien suhteen tavoitteenani on saada lisää lihasta, kiinteytyä, parantaa kestävyyskuntoa ja voida hyvin. Olen entinen antiliikkuja joten peruskestävyyskunto on edelleen melko huono vaikka olenkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti liikkunut jo vuosikausia. Nyt yritän aloitella juoksuharrastusta parantaakseni kestävyyskuntoa. Vitonen menee nykyään jo helposti, seiskan olen juossut pari kertaa. Lenkkien pituutta pitää nyt alkaa nostaa, sillä ilmoittauduin "varttimaratonille" eli 10,55 km juoksuun Vaasa Maratonille, joka on 7.9.

Olen myös entinen jojoilija eli paino on sahannut ylös ja alas vuosien varrella. Enimmillään olen tainnut painaa jotain 70 kg ja alimmillani alle 50 kg. Nyt keväällä paino jumitti reilussa 60 kg:ssa enkä voinut hyvin painossani. Keväällä sain kipinän aloittaa kuntokuurin FitFarmin Superdieetin myötä ja tämän jälkeen paino on pysynyt alle 60 kg. Nyt olen lähes tyytyväinen painooni, kunhan vain saisin ylimääräiset "höllyvät" pois kropastani.

Kuva Pinterest.




















Aiemmin myös treeneihini on tullut taukoja, jopa monen kuukauden, erinäisten henkilökohtaisten ongelmien tai vain ajanpuutteen tai saamattomuuden vuoksi. Nyt on kuitenkin tavoitteena, ettei noita taukoja enää tulisi, koska uudelleen aloittaminen on todella työlästä! Onneksi minulla on maailman paras poikaystävä, joka vetää mut ylös sohvalta, kun en itse jaksaisi!

Päätän ensimmäisen sekavan kirjoitukseni kuvaan, joka on bongattu Pinterestistä (uusi tuttavuus sekin!). Teksti kiteyttää hyvin tuon säännöllisistä treeneistä kiinnipitämisen tärkeyden!

Treeni-intoa kaikille lämpimään kesäviikonloppuun! :)

- Tiina -