Näytetään tekstit, joissa on tunniste Superkompensaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Superkompensaatio. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. elokuuta 2013

Palautumisesta

27.8.2013 HS


Wagner ihmettelee yllä olevassa sarjakuvassa Viiviltä hyvin olennaista asiaa, nimittäin palautumista. Treenaamisesta tulee helposti huumetta, jotain mitä on saatava joka päivä. Viivikin taitaa olla koukussa! :) Levolle ja kehon palautumiselle on niin vaikea antaa aikaa. Mutta se kannattaa, sillä kehittyminen tapahtuu levossa. Elimistö uudistuu harjoitteiden välisen palautusjakson aikana. Mitä paremmin palautuu, sitä paremmin harjoittelu tehoaa ja seuraavan treenikerran teho on entistä parempi. Palautuminen suojaa ylirasitustilalta (toisin sanoen ylikunnolta), mutta siihen en mene enempää tässä kirjoituksessa.

Palautumiseen on monia keinoja. Ennen harjoittelua tulee lämmitellä hyvin, ettei keho kuormitu liikaa liian nopeasti aloitetusta rankasta treenistä. Harjoittelun jälkeen kannattaa jäähdytellä. Lisäksi oikeanlainen palautusta edistävä ruokavalio, nestetasapainon palauttaminen, huoltavat ja palauttavat harjoittelut, hieronta sekä lepo palauttavat treenistä. Rankan treenin jälkeen en itse suosittelisi ihan täydellistä lepoa, vaan kehottaisin kevyeen, lihaksia ja kehoa huoltavaan treeniin, kuten rauhallisiin kävelylenkkeihin, bodybalanceen, joogaan tms. Oman kokemukseni mukaan keho palautuu rasituksesta hitaammin, jos ei aktiivisesti yritä palautella kehoa rasituksesta. 

Joskus kuitenkin kokonaiset lepopäivätkin ovat tarpeen. Kuuntele kehoasi, se kyllä kertoo sinulle mitä se tarvitsee! Jos väsyttää ja treenaaminen ei todellakaan huvita yhtään, silloin on parempi viettää lepopäivää. Seuraavana päivänä treeni kulkee todennäköisesti huomattavasti paremmin!



Yritän lyhyesti kirjoittaa tähän pääasiassa ravinnon, aktiivisen palauttelun ja superkompensaation roolista kehon palautuessa rankasta harjoittelusta.

Ravinnon vaikutus palautumiseen

Tiesittekö, että kestävyystreenin ja lihaskuntotreenin jälkeen pitäisi nauttia erilaista ravintoa palautumisen edistämiseksi? En minäkään tiennyt, ennen kuin aloin tätä tekstiä varten tutkimaan asiaa. Pääsääntöisesti kestävyystreenin jälkeen pitää syödä enemmän hiilareita suhteessa proteiiniin ja lihaskuntotreenin jälkeen tuo suhde on pienempi, tosin silloinkin hiilareita tulee nauttia proteiinia enemmän. Olen aina luullut, että treenin jälkeen pitäisi tankata lähinnä protskuja, mutta nopeat hiilarit kunniaan!

Palautumisateria käynnistää palautumisprosessin ja tämän jälkeen ruokaa tarvitaan prosessin ylläpitämiseen. Palautumisvälipala pitäisi nauttia välittömästi treenin jälkeen, siis todellakin heti varsinaisen treenin jälkeen, ei vasta kotona tai salilla suihkun jälkeen. Vaan siis heti kun treeni päättyy! Jopa siis ennen loppujäähdyttelyä. Tämä käynnistää palautumisprosessin saman tien. Erityisesti kestävystreenin jälkeen tulisi saada hiilareita nopeasti, koska energiavarastot tyhjenevät voimakkaasti. Hiilareilla on antikatabolinen vaikutus, eli ne vähentävät kudosvaurioiden muodostumista.

Palautumisaterialla tulisi saada hiilihydraatteja 30 - 100 g:

- Kestävyysharjoittelun jälkeen 1 - 1,5 g/ painokilo
- Kovan nopeusharjoittelun jälkeen 1 g / kg
- Lihaskuntoharjoittelun jälkeen 0,5 - 1 g / kg

Palautusmisaterialla hyödytään korkean GI:n omaavista elintarvikkeista, eli sokeria sisältävät välipalat sopivat palautumisaterialle. Jos siis et voi vastustaa karkkia tai suklaata (sain kotipuolesta kommenttia, että suklaassa ei ole nopeita hiilareita, lähinnä rasvaa. Höh! Mä kun niin toivoin, että voisin alkaa syömään suklaata aina juoksun jälkeen ;) ), syö herkut heti treenin jälkeen, niin sokeri hyödynnetään heti palautumiseen!

Proteiineja tarvitaan lihasvaurioiden korjaamiseen ja lihaskehityksen käynnistämiseen. Proteiinipitoisten palautumisjuomien on tutkittu vähentävän loukkaantumisia, ylläpitävän vastutuskykyä ja vähentävän sairastelua ja lihaskipeyttä.

Palautumisaterialla pitäisi saada 10 - 40 g proteiinia.

- Kestävyysharjoittelun jälkeen 0,2 g / kg (60 kg naisella 12 g, vastaa 100g rahkaa)
- Nopeusharjoittelulla 0,3 g / kg (60 kg naisella 18 g)
- Lihaskuntoharjoittelun jälkeen 0,4 g / kg  (60 kg naisella 24 g)

Kestävyysharjoittelussa hiilari/protskusuhde pitäisi olla 5:1 tai 4:1 ja muussa treenissä 3:1 tai 2:1.

Tässä lähdelinkin takana on esimerkkejä palautumisvälipaloista, joissa nuo suhteet toteutuvat.



Aktiivinen palauttelu

Aktiiviseen palautteluun kuuluu lihashuolto, eli mm. venyttely ja hieronta, kevyt aerobinen liikunta, esimerkiksi kävely tai vaikka uiminen tai vesijuoksu. Itse tykkään myös BodyBalancesta kevyenä treeninä, vaikka ei se nyt niin kevyttä ole!! Pakko aina puolustaa BodyBalancea ;) Mutta se on siis erilaista treeniä ja haastaa kroppaa toisella tavalla kuin rankka lihaskuntotreeni tai juoksu.

Alhaisella teholla suoritettu harjoittelu palauttaa lihaksia ja vähentää maitohappoa (laktaattipitoisuutta) paremmin kuin totaalinen lepo. Aktiiviseen palautteluun sopiva teho on 60 % maksimisykkeestä.

Superkompensaatio

Superkompensaatiolla tarkoitetaan harjoittelun ja palauttelun rytmittämistä niin, että tavoitteena on kehittyä harjoittelussa. Kehittyminen tapautuu S-käyrän mukaisesti. Rasitusvaiheen aikana suorituskyky heikkenee hetkellisesti. Rasitusvaiheessa liikumme epämukavuusalueellamme ja tavoitteena on laajentaa mukavuusaluetta. Mikäli emme rasitusvaiheen jälkeen muista tärkeää palautumisvaihetta, ei seuraava harjoittelu enää kehitäkään meitä kohti tavoitteitamme. Tärkeää on tässä vaiheessa aktiivinen palauttelu. Palautumisvaiheessa kunto lähtee kasvamaan. Kehittymisvaiheen saavuttamisessa olennaista on rankan harjoittelun ja aktiivisen palauttelun tasapaino. Aina kun lähtee uudelleen treenaamaan, kunnon pitäisi olla parempi kuin edellistä treeniä lopetellessasi.

Alla oleva kuva havainnollistaa prosessin kulkua. Uusi treeni pitäisi tehdä kun kunto on mahdollisimman korkealla Fitness Levelillä, eli Superkompensaatiovaiheen huipussa. En löytänyt nyt googlettamalla tietoa, että mistä sen sitten tietää kuinka usein harjoitella. Se on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja riippuu liikkujan kunnosta sekä harjoittelun tehosta. Sopiva harjoitteluväli voi olla 12 h - 96 h. Omalta kohdaltani pidän sopivana harjoitteluvälinä samankaltaisissa treeneissä 2-4 päivää riippuen treenin tehosta.


 
Tämä sama superkompensaatio muuten pätee henkisen kehittymisen osalta. Oletko monesti herännyt aamulla ja keksinyt ratkaisun pari päivää vaivanneeseen töihin liittyvään ongelmaan? Minulle on monesti käynyt näin!

Lihaskuntotreenin osalta voi tehdä myös kuten Viivi yllä olevassa sarjakuvassa. Kannattaa noudattaa esim. kolmijakoista treeniohjelmaa niin, ettei perättäisinä harjoituskertoina harjoitella samoja lihasryhmiä.


Lähteet:

http://www.huippu-urheilija.fi/urheileminen/lepo_ja_palautuminen/
http://www.noc.fi/huippu-urheilu/tukipalvelut/urheilijan_ravitsemus/palautuminen/
http://skisport-fi-bin.directo.fi/@Bin/e6020ec9e206a2d2bfdd7d872254c91c/1377617128/application/pdf/4887/Ravitsemus%20ja%20palautuminen_Audi-tiimi120607.pdf


Muistakaa siis aktiivinen palauttelu! Liikaa treenaaminen ei tuota tulosta, vaan palauttelua tarvitaan kehittymistä varten!

- Tiina -

maanantai 5. elokuuta 2013

Juoksua jutellen!?

Otsikon perusteella mun edellinen juoksulenkki ei kuulosta kovin tehokkaalta, ainakaan mun omaan korvaani!

Tavoitteenani oli käydä perjantaina juoksemassa, mutta mun mahani päätti, että tänään et urheile. Noh, lauantaiaamuun mennessä vatsa oli taas elämänsä kunnossa ja syitä olla lähtemättä juoksemaan ei enää ollut.

Lauantaina oli siis pakko tehdä pidempi juoksulenkki, tavoitteenahan mulla on juosta 7.9. 10,55 km Vaasa Maratonilla ja juoksen yleensä vain vitosta. Tiistaina tein intervallitreenin ja ajattelin, että lauantai oli superkompensaation kannalta ehkä liian myöhäinen aika tehdä seuraavaa lenkkiä. 

Superkompensaatiohan tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että treenin jälkeen kunto laskee hetkeksi, kunnes palautumisen avulla kunto nousee ylös. Kun kunto on ylhäällä, pitäisi tehdä seuraava treeni, että kunto nousisi entisestään. Millaisin välein sitten pitäisi treenata? Se onkin vaikeaa arvioida. Siihen vaikuttaa edellisen treenin intensiteetti ja rasittavuus, syke, kesto jne. Tosi rankan treenin jälkeen voi olla jopa 4 päivää ennen kuin kannattaa vetää seuraavaa rankkaa treeniä, mutta kevyemmän treenin jälkeen vuorokausi. Jos treenaa liian usein rankasti, niin kunto voi päin vastoin laskea. Kunto laskee myös jos treenaa liian harvoin. Itse olen ajatellut, että mun juoksukunnolla sopiva väli juoksulenkeille olisi 3 päivää. Kävelyllä, pyöräilemässä ja salilla toki käyn tuossa välissä ihan normaalisti, mutta juoksujen väli olisi siis se 3 päivää.

Alla havainnollistettu kuva superkompensaatiosta.

Kuva www.virranjakaja.fi

Murun vanhemmat olivat kylässä viikonlopun yli terassin rakennuspuuhissa. Miehet lähtivät lauantaiaamuna ostamaan lautaa ja anoppi halusi lähteä lenkille mukaan pyörällä. Ajattelin, että miten oikein pystyn juoksemaan ilman musiikkia ja juttelemaan matkan varrella! Saan paljon tsemppiä musiikista, vaikka varsinaista juoksusoittolistaa mulla ei vielä olekaan. Lisäksi jännitin sitä, että kun juoksu on mulle niin rankkaa, että miten pystyn anopin seurassa antamaan kaikkeni juoksutreenille! Mulla on aina samat juoksurutiinit, ja olen kokenut tärkeäksi sen, että saan juosta yksin rauhassa omien ajatusteni kanssa. Puhkua ja puhista ihan yssikseni.

Miten juoksu sitten meni?

Todella hyvin! Juoksu olikin yllättäen kevyempää seurassa. Aika meni nopeasti jutellessa kun ei voinut päänsä sisällä ajatella vain lenkkiä ja sitä, että on rankkaa, kuinka pitkä matka vielä, miten mä jaksan kohta vetää reilu 10 km... Yksin olisin ehkä myös luovuttanut, pitänyt kävelytauon liian aikaisin ja liian pitkänä. Nyt oli pakko anopille osoittaa jaksavansa. Ei voinut luovuttaa. Lisäksi sain hyvää tsemppiä, uskoa itseeni kun itse en enää uskonut! Kiitos anoppi! :)



Tämä kuvan kertoma valehtelija on siis pääni sisällä aina kun olen yksin lenkillä. Tämän vuoksi onkin hyvä käydä lenkillä seurassa, jossa on vain totuudenpuhujia! Nyt tiedän, että pystyn enempään, kuin mitä itse ajattelen. Pitää vain jatkaa!

Juoksulenkin opetuksia:

1. Uskalla rikkoa rutiineja!
2. Se on pää joka väsyy, ei jalat
3. Usko itseesi ja kykyihisi!

Olin tosi tyytyväinen tekemääni lenkkiin. Aluksi kävelin vajaa puoli kilometriä ja sitten aloitin juoksun. Viiden ja puolen kilometrin jälkeen tuli ylämäki, josta aina kävelen matkan liikennevalojen yli. Nyt anoppi kannusti jatkamaan ylämäen päälle. Sanoi, että "jos jalat ei jaksa, tee käsillä. Kuvittele eteesi köysi jota vedät käsillä." Tämä mielikuvaharjoittelu auttoi ja taisinkin mennä ylämäen kovempaa kuin mitä normaalisti juoksen!

Ensimmäiset liikennevalotkin oli sopivasti vihreällä, joten niistä piti vielä juosta läpi. Vasta seuraaviin pysähdyin ja kävelin tien yli, ehkä 30 metriä yhteensä. Sitten pistin jälleen juoksuksi ja juoksin koko loppumatkan kotiin asti. 

Lenkki kesti yhteensä 57:02 ja matkaa kertyi 7,92 km. Keskinopeus oli 8,3 km/h, keskivauhti 7:14 min / km. Maksiminopeus oli 14,9 km/h ja kulutus 485 kcal. SportsTracker kertoi, että viimeisen kilometrin juoksin kovimmalla nopeudella 8,9 km/h. Mistähän ihmeestä se loppumatkan tsemppi oikein tulee??

Lenkki oli rankka, mutta voi veljet ja siskot, että oli mahtava olo kun pääsi kotiin! Ylitin jälleen kerran itseni ja nyt uskon, että hyvillä treeneillä jaksan juosta kuukauden päästä sen 10,55 km!!
  
Näinhän se on!
Jokaisen lenkin pitää haastaa! Muuten ei kehitystä tapahdu. Mun tavoitteena on pystyä juoksemaan kympin lenkkejä. Siihen ei pysty ikinä jos treenaa aina samalla lailla. Tai ajattelee, että mä en pysty siihen ikinä. Näin ajattelin juoksusta ylipäänsä vuosikausia, aina kunnes juoksin elämäni ensimmäisen vitosen reilu vuosi sitten NiceRunissa kesäkuussa 2012.

Sitten vain päätin alkaa juoksemaan.


Aurinkoista treeniviikon alkua!

- Tiina -